Uuvuksissa -kirjat

Uupumuksesta puhutaan paljon juuri nyt ja ihan syystä. Se mitä uupumuksesta puhutaan, on tietysti toinen juttu. Koronavuosi on ollut monelle monesta eri syystä raskas. Uupumus on ollut kuitenkin jo epidemia työ- ja korkeakoulukonteksteissa ennen etätyöapatiaa ja poikkeustilan tuomia kuormittavia mullistuksia.

Maailmassa, jossa tulee olla aina piirun verran entistä parempi, tuottavampi, ketterämpi, innovatiivisempi, hehkuvampi, kovakuntoisempi, joustavampi, iloisempi, tavoitteellisempi, tavoitettavissa, käytettävissä, muokattavissa ja korvattavissa – onko suurikaan yllätys että ihmisillä alkavat mittarit huutaa punaisella? Yksi kysymys olennainen kysymys on tietysti se, miksi suostumme tähän?

Uupumus on useiden eri tekijöiden, eli yksilön, ympäristön ja tehtävän vaatimien resurssien pitkittynyt epäsuhta. Yksilön kärsiessä uupumuksesta, muutokset uupumuksen kokemisessa tapahtuvat toki yksilön kautta, mutta koska uupumuksen syntymisen syy on usein keskeisellä tavalla työn piirteisiin liittyvä, pelkästään yksilön palautumiskykyyn tai resursseihin vaikuttaminen on riittämätön lähtökohta. Silti se, miten yksilö suhtautuu kuormittaviin tekijöihin, vaikuttaa aina myös osana uupumisen syntymistä.

Elämässä on myös paljon kuormittavia tekijöitä, joille ei voi itse mitään tai joista ei vain voi lähteä kävelemään, kuten huonosta työpaikasta. Silloin erityisesti elämänlaadun ja oman toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta olennaista on palata kysymykseen: mitä uupumukselle voi tehdä?

”Työuupumus on prosessi, jossa työntekijän psyykkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Tämä ilmenee erityisesti kolmen oireen kautta, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi uupuneella esiintyy yleensä myös runsaasti yleisiä stressioireita.”

Ahola, Tuisku & Rossi

Olen opinnoissani, työssäni ja yksityiselämässäni saanut jo tutustua hieman uupumuksen teemaan, joten aihe kiinnostaa monella tavalla. Sain taannoin Tuuma -kustannukselta suositun Uuvuksissa ja uutuuskirjan Uuvuksissa-työkirjan luettavakseni. Kirjojen kirjoittaja Liisa Uusitalo-Arola on työ- ja organisaatiopsykologi, työterveyspsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti.

Uuvuksissa – Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin

”Tämä kirja on työkalupakki, johon voit tarttua, kun huomaat, että voimasi ovat vähenemässä. Se tarjoaa sinulle käytännönläheisen ja arjessa koetellun, mutta myös tutkimukseen nojautuvan mallin, miten voit nousta uupumuksesta ja luoda itsellesi paremmin istuvan elämän. Kirjan avulla opit huomaamaan, milloin sinun on aika pysähtyä tai ainakin hidastaa tahtia ja tehdä tarpeelliset muutokset.”

Uuvuksissa -kirja jakautuu kolmeen osaan, joissa kuvaillaan sitä miten uupumus kehittyy, miten toipumisprosessi käynnistetään ja kuinka omaa toimintaa ja hyvinvointia edistetään. Kirjassa viitataan runsaasti erinomaisiin lähteisiin ja se syventää sekä vetää yhteen käsitystä uupumuksesta ilmiönä. Vaikka mukana on paljon asiaa ja harjoituksia, selkeärakenteinen kirja on miellyttävää ja kiinnostavaa luettavaa.

Uuvuksissa työkirja – Käynnistä myönteinen muutos

”Kirjan tehtävien avulla kartoitat tilanteesi ikään kuin ulkopuolisen silmin, opit joukon keinoja, joilla voit helpottaa uupumuksen oireita, sekä pääset toteuttamaan konkreettisia muutoksia elämässäsi ja työssäsi. Kirja nojaa siihen, mitä uupumisesta, toipumisesta ja hyvän elämän rakentamisesta tiedetään tutkimuksen ja terapeuttisen kokemuksen perusteella.”

Uuvuksissa- työkirja painottuu nimensä mukaisesti enemmän keinoihin ja erilaisiin harjoituksiin, joilla vaikuttaa uupumuksen taustalla oleviin tekijöihin. Tämänkin teoksen rakenne jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään elämän merkityksellisyyden etsimiseen ja tutkailemiseen. Toinen osa painottuu vireystilan ja itsesäätelyn tukemiseen. Kolmannessa osiossa vahvistetaan muutoksentekokykyä tukemalla muun muassa tavoitteellisuutta erilaisten harjoitusten avulla.

Yhteenveto

Uuvuksissa ja Uuvuksissa työkirja ovat hyviä ja monipuolisia kirjoja niin uupumusriskissä oleville, kuin sitä vähentämään pyrkiville ammattilaisille. Mielestäni nämä toimivat parhaiten toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Uuvuksissa kirja auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään uupumusta, työkirja puolestaan toimii täydentävänä teoksena ja monipuolisena ideapankkina erilaisiin harjoituksiin, joilla uupumusta voi pyrkiä vähentämään. Kirjat ovat selkeällä, miellyttävällä ja mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu ja koostettu.

Luin kirjat tällä kertaa lukemalla, mutta on tärkeää huomata, että kirjojen harjoitusten hyödyntäminen uupumuksen vähentämisen työstämisessä voi kestää kuukausia. Se, että lukee asiasta, ei vielä saa aikaan muutosta omassa ajattelussa ja sen tavoissa, vaan vaatii sinnikästä harjoittelua, reflektointia ja toistoja. Tulen ammentamaan näistä teoksista varmasti useaan kertaan vielä sekä työssäni että henkilökohtaisessa elämässäni.

Pohdinta

Koska Uuvuksissa -kirjat ovat vahvasti kategoriassa self-help, ja varsin yksilökeskeisiä näkökulmissaan, jäin useaan otteeseen pohtimaan tämän haasteita. Koska uupumus on väsymystä paljon monisyisempi tilanne, pohdin myös miten realistista on, että vakavan ja pitkäkestoisen uupumuksen mankeloima ihminen jaksaa tai edes pystyy tekemään harjoitteita pitkäjänteisesti?

Koska uupunut on uupunut, eivät metakognitio tai tunnesäätely toimi välttämättä kovinkaan hyvin ja työskentelyyn tarvitsee tukea. Kuten Uuvuksissa -kirjassa todetaan, yksi uupuneen karikko on, että ”usein ne kyvyt, joita uuvuttavien olosuhteiden ja toimintamallien muuttamiseen tarvittaisiin, ovat poissa käytöstäsi.” Seuraa siis tilanne, jossa uupuneen tulisi ikäänkuin nostaa itse itsensä hiuksista uupumuksen upottavasta suosta.

Jos tilanne on vakava, kirjoja kannattanee hyödyntää terapeutin tai työterveyden ammattilaisen kanssa työskentelyn yhteydessä, jos tämä suinkin on tilanteessasi mahdollista. Erilaiset harjoitukset toimivat erilaisissa tilanteissa, joten kirjoihin voi ja kannattaa myös palata voinnin ja tarpeiden vaihdellessa.

Mieltäni askarrutti kirjassa se, että usein huomasi viitattavan lukijan positioon sitä tarkemmin määrittelemättä. Lukijaa saatetaan puhutella ”Nyt kun olet tässä tilanteessa —.” Missä tilanteessa? Lievästi vai vakavasti uupunut? Töissä vai sairaslomalla? Kuten aikaisemmin viittasin, keskeinen uupumuksen osatekijä saattaa olla jotain, josta ei pääse lomalle kuten kuormittava perhetilanne. Vaikka uupumus on aina eri elämänosa-alueiden vahvuuksien, kuormituksen ja resurssien summa, kirjan otsikoinnista lähtien olisi kenties tarkoituksenmukaista eksplikoida, että teokset käsittelevät nimenomaan työuupumusta.

Yksi uupumuksen aihepiiriin liittyvä ongelma on se, että työelämää ja sen tarpeita käsitellään ikään kuin luonnonvoimankaltaisena ilmiönä, joka vain muuttuu mielensä mukaan ja jonka megatrendeihin työntekijöiden tai tuotantoyksiköiden on vain pyrittävä sopeutumaan. Tulevaisuuden työelämän edellyttämistä kompetensseista on tullut läpäiseviä. Ne kattavat ihmisen koko olemisen ja sukeltavat myös henkisen puolelle. Suosittelen kuuntelemaan Yle Areenasta Puheen aamun lähetyksen viime keväältä, jossa Helsingin yliopiston työelämän tutkija, dosentti Mira Karjalainen käsittelee työn ja minän rajojen hämärtymisen problematiikkaa.

Työelämän ja tuottavuuden tulisi palvella ihmisten tarpeita – ei päin vastoin. Jokaisen uupumuksen äärellä väreilevän tai sen pyörteissä pyristelevän on syytä kysyä itseltään: muokkaammeko tilannettamme vastaamaan aidoisti omista arvoistamme kumpuavan hyvän elämän edellytyksiä, vai itseämme palvelemaan työ- ja talouselämän tuottavuuden lisäämisen oletettuja vaatimuksia?

Lue lisää:

Lasten ruoka-allergiat: sosiaalinen taakka

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joka paikassa syödään ja koko ajan? Jos teillä on vakavasti allergisia lapsia, olette taatusti kivuliaan tietoisia tästä.

Joka paikassa nakerretaan, tiputellaan ja lääpitään ruokaisilla käsillä jotain. Tarjotaan jotain, tuputetaan jotain ja ”voi voi, kun ei teille nyt voi mitään tarjota”.

Syöminen sosiaalisissa tilanteissa on asia, johon suurin osa ihmisistä kiinnittää juuri mitään huomiota ja tämä on tietysti ymmärrettävää: syöminen on hengittämisen ohella aika elementaarinen harrastus, jos meinaa pysyä hengissä ja ruoka on tosiaan keskeinen osa sosiaalista elämää ja kulttuuria.

Kun ruokaan tai sen syömiseen liittyy joku ongelma, se saattaa tehdä yllättävän isonkin kuprun ruoka-allergisen lapsen ja lapsen vanhempien elämänlaatuun. Tässä ei tarvitse uskoa vain sanaani, sillä asiaa on nimittäin tutkittu maailmalla varsin paljon. Tampereen yliopistossa tehdyn terveystieteiden väitöskirjan ”Perheen elämänlaatu alle kouluikäisen ruoka-allergisen perheessä” (Komulainen 2014) mukaan perheiden elämänlaatu oli heikentynyt vertailuaineistoon nähden kaikilla osa-alueilla. Lapsen ruoka-allergia heikensi elämänlaatua erityisesti psykososiaalisen hyvinvoinnin osalta.

Esitimme Pikkusiilien Instagramissa taannoin kysymykset: ”Onko ruoka-allergia tuonut sosiaalisia haasteita perheelle? Miten lapsen allergiat vaikuttavat sosiaalisiin tilanteisiin? Mikä helpottaisi allergioiden kanssa elämistä?”

Saamamme vastaukset olivat varsin puhuvia ja antavat välähdyksen siitä, minkälaisten tekijöiden kanssa allergiaperheissä painitaan. Luokittelin saamamme vastaukset kategorioihin asenteet, väsymys, omien eväiden tuomat haasteet, kontaminaatioriski sekä lisää tietoa ja tukea.

Allergiat ovat verottaneet harrastusmahdollisuuksia. Vauvauintiin on vaikea osallistua, jos lasta ei saada oireettomaksi ja tämä ripuloi 12 krt/vrk ja oksentaa useita kertoja päivässä.

Asenteet:

  • Fiksun ja ymmärtäväisen lähipiirin kanssa ei pahemmin (ole ollut haasteita). Onneksi!
  • Tuntuu että kaikki ei ymmärrä että voi olla tosi allerginen jollekin ja siitä voi olla tosi rajutkin oireet pienestä määrästä!
  • Vähättely ja neuvominen. Muut saattavat voivotella lapsen ruokavaliota tai syyttää äitiä, ettei anna lapselle monipuolisesti ruokaa.
  • Aina saa olla omia eväitä ja yrittää muille selittää ”Ei lapseni ei oikeasti saa syödä tätä”.
  • Joutuu selitellä miksei syödä esim vierailla tai miksi omat eväät.
  • Aina täytyy olla valppaana ja vahtia jopa ihmisten puheita.
  • Ei uskalleta/ haluta kutsua kylään, kun oma hauskanpito on kaiken A ja O.
  • Joskus on jäänyt kutsu saapumatta, koska on ruokavalioltaan hankala. Toivon, ettei lapsi koe tulevaisuudessa samoja tilanteita.
  • Kyläilykutsut vähenivät allergioiden mukana.

Väsymys:

  • Jos lapsi kovin oireilee, ei oikein jaksa tai halua lähetä minnekään.
  • Kyllä, varsinkin vauva-aikana (on ollut sosiaalisia haasteita) ja se ”mökkiytyminen” jäänyt päälle.
  • Suppea ruokavalio taaperolla + oma imetysdieetti vaikuttaa.
  • Tuntuu vaikealta lähteä mihinkään.
  • Lasta (+ äitiä) harmittaa, kun näkee muiden syövän kaikkea.
  • Eka kokemus kaverisynttäreistä oli jo niin jäätävä, että kauhulla odotan tulevaa.Lapsella paha mieli omista eväistä ja syömisen rajoittamisesta + vahinkoaltistusten pelko.
  • Itkevää lasta ei kehtaa viedä. Sitten myöhemmin väsyy jo eväiden rahtaamiseen ja asenteisiin.
  • Välillä vaan miettii mitä lapsi on syönyt ja mille nyt reagoi, joten vaikea olla hyvää seuraa.
  • Imetysdieetti on aiheuttanut sen, että lounastreffit ja juhlat ovat tilanteina kiusallisia.
  • Tekisi mieli kieltäytyä kaikista juhlakutsuista ja olla järjestämättä juhlia ollenkaan, koska tarjottavat.

Omien eväiden tuomat haasteet:

  • Juuri minnekään ei voi lähteä, kun on pakkasen vankina kotona.
  • Hankala lähteä kotoa kun eväät pakkasessa.
  • Eväät oltava aina mukana ja kaikki kyläilyt, ravintolat yms. vaativat suunnittelua.
  • Ruokien mukaan tekeminen ja pakkaaminen on raskasta, joten monia menoja on karsittu.
  • Emme voi syödä ravintoloissa tai ylipäätään ulkona, omat eväät aina mukana. Häpeä, kateellisuus, itku.
  • Eväät täytyy olla joka paikassa mukana ja siitähän se riemu repeää kun törmää vielä siihen, ettei omia eväistä saa tarjota.

 Kontaminaatioriski:

  • Ruoka osana sosiaalisia tilanteita on stressaavaa vakavien allergioiden kanssa.
  • Menoja jouduttu perumaan esim. kontaminaatio- tai ilmavälitteisen riskin vuoksi.
  • Julkisiin tiloihin voi olla vaikeaa sopia tapaamisia, jos lasten leikkipaikat ovat sotkuisia.
  • Olisi helpompaa, jos ravintolat olisivat enemmän tietoisia vakavista allergioista (esim. kontaminaatioriski), ”saattaa sisältää” –tuotteita olisi vähemmän ja jos esim käsisaippuat eivät sisältäisi yleisimpiä vakavia allergeenejä. Olisi myös tärkeää, että ihmiset huolehtisivat julkiset syöttötuolit ja pöydät siisteiksi syömisen jälkeen ja helpottaisi, jos ruokailu pidettäisiin erillään leikeistä ja nassut ja tassut siistittäisiin syömisen jälkeen.

 Lisää tietoa ja tukea (vastauksia kysymykseen ”Mikä auttaisi allergioiden kanssa elämistä”?):

  • Kun ei kauhisteltaisi ja tehtäisi kauheaa numeroa asiasta.
  • Yhteiskunnalta parempi tuki (myös rahallinen).
  • Enemmän yksittäisiä ruoka-aineita esim Pilttipurkeissa.
  • Ymmärretään allergiat, eikä väkisin yritetä antaa jotain vääriä aineita.
  • Tietämyksen lisääntyminen! Ilman oikeaa tietoa on ymmärrettävästi vaikea ottaa muut huomioon.
  • Enemmän ravintoloita, joista saisi kaiketonta ruokaa. Muiden ihmisten tietous asioista, vertaistuki.
  • Tieto!! Surullisen vähän on tietoa esim. ravintoloilla gluteenittoman ja viljattoman erosta.
  • Puhuminen ja ymmärryksen lisääntyminen, että kysyttäisiin jos ei tiedä/ muista.
  • Tietoisuus ja se että ymmärrettäisiin allergioiden vakavuus.
  • Ymmärrys. Konkreettinen apu esim. ruoanlaitossa.
  • Tieto. Tieto. Näkyvyys.
  • Se, että terveydenhuolto ponnekkaasti olisi allergisten ihmisten puolella.

cake-5356141_1920
Kuvat: congerdesign Pixabaystä

Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia Instagramissa sekä Pikkusiilit someyhteisöä Instagramissa ja Facebookissa. Tehdään yhdessä allergiat näkyviksi!