Uuvuksissa -kirjat

Uupumuksesta puhutaan paljon juuri nyt ja ihan syystä. Se mitä uupumuksesta puhutaan, on tietysti toinen juttu. Koronavuosi on ollut monelle monesta eri syystä raskas. Uupumus on ollut kuitenkin jo epidemia työ- ja korkeakoulukonteksteissa ennen etätyöapatiaa ja poikkeustilan tuomia kuormittavia mullistuksia.

Maailmassa, jossa tulee olla aina piirun verran entistä parempi, tuottavampi, ketterämpi, innovatiivisempi, hehkuvampi, kovakuntoisempi, joustavampi, iloisempi, tavoitteellisempi, tavoitettavissa, käytettävissä, muokattavissa ja korvattavissa – onko suurikaan yllätys että ihmisillä alkavat mittarit huutaa punaisella? Yksi kysymys olennainen kysymys on tietysti se, miksi suostumme tähän?

Uupumus on useiden eri tekijöiden, eli yksilön, ympäristön ja tehtävän vaatimien resurssien pitkittynyt epäsuhta. Yksilön kärsiessä uupumuksesta, muutokset uupumuksen kokemisessa tapahtuvat toki yksilön kautta, mutta koska uupumuksen syntymisen syy on usein keskeisellä tavalla työn piirteisiin liittyvä, pelkästään yksilön palautumiskykyyn tai resursseihin vaikuttaminen on riittämätön lähtökohta. Silti se, miten yksilö suhtautuu kuormittaviin tekijöihin, vaikuttaa aina myös osana uupumisen syntymistä.

Elämässä on myös paljon kuormittavia tekijöitä, joille ei voi itse mitään tai joista ei vain voi lähteä kävelemään, kuten huonosta työpaikasta. Silloin erityisesti elämänlaadun ja oman toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta olennaista on palata kysymykseen: mitä uupumukselle voi tehdä?

”Työuupumus on prosessi, jossa työntekijän psyykkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Tämä ilmenee erityisesti kolmen oireen kautta, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi uupuneella esiintyy yleensä myös runsaasti yleisiä stressioireita.”

Ahola, Tuisku & Rossi

Olen opinnoissani, työssäni ja yksityiselämässäni saanut jo tutustua hieman uupumuksen teemaan, joten aihe kiinnostaa monella tavalla. Sain taannoin Tuuma -kustannukselta suositun Uuvuksissa ja uutuuskirjan Uuvuksissa-työkirjan luettavakseni. Kirjojen kirjoittaja Liisa Uusitalo-Arola on työ- ja organisaatiopsykologi, työterveyspsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti.

Uuvuksissa – Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin

”Tämä kirja on työkalupakki, johon voit tarttua, kun huomaat, että voimasi ovat vähenemässä. Se tarjoaa sinulle käytännönläheisen ja arjessa koetellun, mutta myös tutkimukseen nojautuvan mallin, miten voit nousta uupumuksesta ja luoda itsellesi paremmin istuvan elämän. Kirjan avulla opit huomaamaan, milloin sinun on aika pysähtyä tai ainakin hidastaa tahtia ja tehdä tarpeelliset muutokset.”

Uuvuksissa -kirja jakautuu kolmeen osaan, joissa kuvaillaan sitä miten uupumus kehittyy, miten toipumisprosessi käynnistetään ja kuinka omaa toimintaa ja hyvinvointia edistetään. Kirjassa viitataan runsaasti erinomaisiin lähteisiin ja se syventää sekä vetää yhteen käsitystä uupumuksesta ilmiönä. Vaikka mukana on paljon asiaa ja harjoituksia, selkeärakenteinen kirja on miellyttävää ja kiinnostavaa luettavaa.

Uuvuksissa työkirja – Käynnistä myönteinen muutos

”Kirjan tehtävien avulla kartoitat tilanteesi ikään kuin ulkopuolisen silmin, opit joukon keinoja, joilla voit helpottaa uupumuksen oireita, sekä pääset toteuttamaan konkreettisia muutoksia elämässäsi ja työssäsi. Kirja nojaa siihen, mitä uupumisesta, toipumisesta ja hyvän elämän rakentamisesta tiedetään tutkimuksen ja terapeuttisen kokemuksen perusteella.”

Uuvuksissa- työkirja painottuu nimensä mukaisesti enemmän keinoihin ja erilaisiin harjoituksiin, joilla vaikuttaa uupumuksen taustalla oleviin tekijöihin. Tämänkin teoksen rakenne jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään elämän merkityksellisyyden etsimiseen ja tutkailemiseen. Toinen osa painottuu vireystilan ja itsesäätelyn tukemiseen. Kolmannessa osiossa vahvistetaan muutoksentekokykyä tukemalla muun muassa tavoitteellisuutta erilaisten harjoitusten avulla.

Yhteenveto

Uuvuksissa ja Uuvuksissa työkirja ovat hyviä ja monipuolisia kirjoja niin uupumusriskissä oleville, kuin sitä vähentämään pyrkiville ammattilaisille. Mielestäni nämä toimivat parhaiten toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Uuvuksissa kirja auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään uupumusta, työkirja puolestaan toimii täydentävänä teoksena ja monipuolisena ideapankkina erilaisiin harjoituksiin, joilla uupumusta voi pyrkiä vähentämään. Kirjat ovat selkeällä, miellyttävällä ja mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu ja koostettu.

Luin kirjat tällä kertaa lukemalla, mutta on tärkeää huomata, että kirjojen harjoitusten hyödyntäminen uupumuksen vähentämisen työstämisessä voi kestää kuukausia. Se, että lukee asiasta, ei vielä saa aikaan muutosta omassa ajattelussa ja sen tavoissa, vaan vaatii sinnikästä harjoittelua, reflektointia ja toistoja. Tulen ammentamaan näistä teoksista varmasti useaan kertaan vielä sekä työssäni että henkilökohtaisessa elämässäni.

Pohdinta

Koska Uuvuksissa -kirjat ovat vahvasti kategoriassa self-help, ja varsin yksilökeskeisiä näkökulmissaan, jäin useaan otteeseen pohtimaan tämän haasteita. Koska uupumus on väsymystä paljon monisyisempi tilanne, pohdin myös miten realistista on, että vakavan ja pitkäkestoisen uupumuksen mankeloima ihminen jaksaa tai edes pystyy tekemään harjoitteita pitkäjänteisesti?

Koska uupunut on uupunut, eivät metakognitio tai tunnesäätely toimi välttämättä kovinkaan hyvin ja työskentelyyn tarvitsee tukea. Kuten Uuvuksissa -kirjassa todetaan, yksi uupuneen karikko on, että ”usein ne kyvyt, joita uuvuttavien olosuhteiden ja toimintamallien muuttamiseen tarvittaisiin, ovat poissa käytöstäsi.” Seuraa siis tilanne, jossa uupuneen tulisi ikäänkuin nostaa itse itsensä hiuksista uupumuksen upottavasta suosta.

Jos tilanne on vakava, kirjoja kannattanee hyödyntää terapeutin tai työterveyden ammattilaisen kanssa työskentelyn yhteydessä, jos tämä suinkin on tilanteessasi mahdollista. Erilaiset harjoitukset toimivat erilaisissa tilanteissa, joten kirjoihin voi ja kannattaa myös palata voinnin ja tarpeiden vaihdellessa.

Mieltäni askarrutti kirjassa se, että usein huomasi viitattavan lukijan positioon sitä tarkemmin määrittelemättä. Lukijaa saatetaan puhutella ”Nyt kun olet tässä tilanteessa —.” Missä tilanteessa? Lievästi vai vakavasti uupunut? Töissä vai sairaslomalla? Kuten aikaisemmin viittasin, keskeinen uupumuksen osatekijä saattaa olla jotain, josta ei pääse lomalle kuten kuormittava perhetilanne. Vaikka uupumus on aina eri elämänosa-alueiden vahvuuksien, kuormituksen ja resurssien summa, kirjan otsikoinnista lähtien olisi kenties tarkoituksenmukaista eksplikoida, että teokset käsittelevät nimenomaan työuupumusta.

Yksi uupumuksen aihepiiriin liittyvä ongelma on se, että työelämää ja sen tarpeita käsitellään ikään kuin luonnonvoimankaltaisena ilmiönä, joka vain muuttuu mielensä mukaan ja jonka megatrendeihin työntekijöiden tai tuotantoyksiköiden on vain pyrittävä sopeutumaan. Tulevaisuuden työelämän edellyttämistä kompetensseista on tullut läpäiseviä. Ne kattavat ihmisen koko olemisen ja sukeltavat myös henkisen puolelle. Suosittelen kuuntelemaan Yle Areenasta Puheen aamun lähetyksen viime keväältä, jossa Helsingin yliopiston työelämän tutkija, dosentti Mira Karjalainen käsittelee työn ja minän rajojen hämärtymisen problematiikkaa.

Työelämän ja tuottavuuden tulisi palvella ihmisten tarpeita – ei päin vastoin. Jokaisen uupumuksen äärellä väreilevän tai sen pyörteissä pyristelevän on syytä kysyä itseltään: muokkaammeko tilannettamme vastaamaan aidoisti omista arvoistamme kumpuavan hyvän elämän edellytyksiä, vai itseämme palvelemaan työ- ja talouselämän tuottavuuden lisäämisen oletettuja vaatimuksia?

Lue lisää:

Positiivinen kasvatus vaalii yhteyttä

*Kirja-arvostelu*

Sain taannoin luettavakseni Tiia Trogenin teoksen Positiivinen kasvatus (PS-Kustannus, 2020), joka perustuu positiiviseen psykologian, positiivisen pedagogian ja positive-menetelmien oppeihin. Lue lisää positiivisen kasvatuksen taustoista esimerkiksi täältä: Positiivinen kasvatus pähkinänkuoressa.

”Lapsi ei opi uusia taitoja komentamalla ja rangaistuksin. Siten saamme aikaan vain loputtomia valtataisteluja, jotka usein johtavat lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen. Tottelemisen sijaan voisimme opettaa lasta ajattelemaan itse ratkaisuja hankaliin tilanteisiin.” (Positiivinen kasvatus)

Kirja herätti itsessäni vanhempana paljon hyviä ja hyödyllisiä pohdintoja. Erityisen hyvinä ja miellyttävinä koin kirjan sisällöt koskien vanhemman ja lapsen välistä yhteyttä sekä kunnioitusta. Kirjan opit tuoreessa muistissa minun oli esimerkiksi helpompaa tavoittaa ymmärrys lapsen rankan tahtoraivarin taustasta, pysyä itse rauhallisena ja yhteydessä ja juuri tämän oman rauhallisuuden kautta saada autettua lasta takaisin yhteyteen.

Kirjan teeseistä juuri yhteys puhutteli itseäni eniten, koska kohtaamisen ja dialogisuuden teemat jaksavat aina kiehtoa mieltäni. Yksinkertainen nyrkkisääntö siitä, että lapsi ei ole huomionhakuinen, vaan yhteydenhaluinen on mielestäni hyvä tiivistys, jonka mielessä pitäminen auttaa kohtaamaan haastavissa tilanteissa – miksei myös vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa.

Kirjan ajattelutaitoja koskeva kappale ja harjoitus olivat mielestäni mielenkiintoisia. Kasvun asenteen tukemisessa kerrattiin tärkeitä lapsen kehumiseen ja kannustamiseen liittyviä huomioita: esimerkiksi se, kuinka tärkeää on suunnata kehut yrittämiseen ja tekemiseen, ei siihen millainen lapsi on. Nämä ovat teemoja, joista olisi lukenut mielelläni enemmänkin.

Kirjan tärkeitä viestejä on muun muassa se, että lapsen elämysmaailma ja oppimisen logiikka eivät lähde rationaalisesta ajattelusta, vaan esimerkiksi turvallisuuden tunteesta. Oppiminen lähtee siitä, että lapsi kokee itsensä kohdatuksi ja hyväksytyksi. Jos emme kykene luomaan lapselle hänelle sopivaa oppimisen tilannetta, korkeammat toiminnot eivät saa edes mahdollisuutta, koska lapsen oppimiseen tarkoitetut kognitiiviset resurssit menevät emotionaaliseen selviämiseen. Tämä lienee olennainen pointti myös työelämässä sisäistettäväksi. Niin sanottua tunneilmastoa ei muuteta sormia napsauttamalla, mutta sen havainnoiminen ja sen edistäminen voivat olla kriittistä työn tuloksen näkökulmasta.

Kirjassa käsitellään äärimmäisen tärkeää pointti siinä kuinka kykenemme kohtaamaan, ohjaamaan ja opettamaan kasvavia mieliä, on: kuinka hyvät ovat omat itsesäätely-, empatia- ja vuorovaikutustaitomme kasvatusta toteuttavina aikuisina. Kuinka voisimme opettaa ja tukea lasta näiden kriittisten tärkeiden taitojen oppimisessa, jos pyrimme toimimaan itse tilanteissa pelkästään järkeilyn varassa?

Lapsi ei ole huomionhakuinen, hän on yhteydenhaluinen

Positiivinen kasvatus (Trogen 2020)

Hyvä = positiivinen?

Luin kirjaa toisaalta vanhempana, toisaalta kasvatustieteilijänä. Jälkimmäisessä roolissa minut on koulutettu tarkastelemaan asioita monesta eri näkökulmasta. Positiivisen kasvatuksen teesejä pohtiessani mieleeni nousi muutamia ajatuksia, joita haluan nostaa esiin myös tässä yhteydessä.

Kasvatusohjeidenhan tulee kohdistua juuri niitä toimeenpaneviin henkilöihin, eli meihin aikuisiin. Kokemuksesta myös tiedän, että vaikka ihminen olisi varsin perillä esimerkiksi tunnetaitoihin liittyvistä teorioista, tämä ei aina näy hänen käyttäytymisessään muita ihmisiä kohtaan. Me olemme hyvään pystyviä, mutta aina vajavaisia olentoja, joilla on lukemattomia sokeita pisteitä, koska ihmisyys. Rationaalinen mieli ei riitä, eikä tieto aina johda toimintaan.

Voidaksemme opettaa, meidän tulee oppia ensin itse. Tässä piilee kuitenkin myös iso haaste, jos oletusarvo positiivisen kasvatuksen toteuttamiselle on se, että vanhemmalla tulee olla melko korkeatasoiset kognitiivisen ja emotionaalisen itsesäätelyn valmiudet: erinomainen kyky ennakoida, olla luova, empaattinen, optimistinen, tiedostava, kohtaava ja tunnetaitoinen. Voidakseen olla kyllin hyvä, pitää siis olla melko viritetty peli. Jos ei ole, niin ne pitää hoitaa kuntoon ja tämä se onkin kysymys sinänsä. Missä ja miten tämän pitäisi tapahtua?

Positiivisen kasvatuksen teesien pohjavireenä on aistittavissa kenties tuulahdus vanhemmuuden psykologisoinnista, jolla viittaan siihen, että jos ei ole ”huippuunsa viritetty peli” yksilöllisine ominaisuuksineen (itsesäätely, kognitiivinen kapasiteetti, koulutustausta), tästä tulee tavallaan kehitystä estävä vikatila, joka tulee korjata.

Positiivisen psykologian retoriikassa käytettyjen optimaalisuuden ja kukoistuksen käsitteiden viestit ovat niin ikään mielestäni hieman ongelmallista. Miten esimerkiksi optimaalisuuden tavoittelu ja riittävyyden tunne asettuvat suhteessa toisiinsa? Kuinka olla optimaalinen maailmassa, jossa mikään ei ole tarpeeksi ja valintoja on loputtomasti? Itselleen armottomat ihmisethän eivät riitä itselleen koskaan – aina voisi olla hieman parempi ja yrittää hieman enemmän. Optimaalisuuden tavoittelu tuntuu ajatuksena suorastaan aika uuvuttavalta. Se mitä kukakin käsittää optimaalisuudella on tietysti oma lukunsa.

Itse asiassa mielestäni jo pelkästään positiivisuuden lähtökohtaisuus on mielestäni ongelmallista. Miksi pitää olla positiivista? Onko positiivinen uusi neutraali tai hyvän synonyymi? Itse suosin sanaa mielekkyys toiminnan merkityksestä puhuessani. Mielekäs toiminta sisältää emotionaalisen ja kokemuksellisen osan, mutta kokemuksen sisältö voi olla mitä hyvänsä. Välillä itselle tärkeiden asioiden toteuttaminen ja niiden eteen työskentely voi aiheuttaa monenlaisia tunteita, joista kaikki eivät ole positiivisia tai miellyttäviä. Olennaista on toiminnan tarkoitus ja se, että se vastaa yksilön arvoja, jotka tekevät elämästä merkityksellistä. Positiivisuuden korostaminen tunnesisältöjen oletusarvona on mielestäni hieman typistävää.

Kasvatus, niin institutionaalisissa kuin yksityisissä yhteyksissä tapahtuu aina monen asian ja tason kohdatessa. Yksilöiden väliseen vuorovaikutukseen vaikuttavat paitsi yksilölliset tekijät , myös kulttuuriset ja institutionaaliset tekijät sekä erityisesti se minkä asian äärellä vuorovaikutus tapahtuu. Jos tilanteeseen liittyvät haasteet liittyvät ennemminkin tilanteeseen vaikuttaviin ympäristösidonnaisiin tekijöihin (esimerkiksi liikaa tehtävää resursseihin nähden tai sosiaalisen tuen puute), eivät asiat ratkea vain yksilöiden ominaisuuksia kehittämällä.

Yksi ongelmallinen seikka vanhemman ominaisuuksiin kilpistyvissä viesteissä on siis se, että ne voivat vyöryttää paljon, kenties liikaakin, yksilön harteille. Vastaavanlaiset viestit voivat siis liittyä ongelmallisesti yksilöiden vastuuttamisen asioista, jotka eivät ole vain yksilön hallinnan alaisia. Se, että päättää riittää, ei välttämättä auta tilanteissa, joissa resurssit eivät oikeasti riitä. Jos jo valmiiksi hyper-individualistisessa kulttuurissamme korostuu puhe siitä, kuinka esimerkiksi optimistinen asenne ratkaisee, tämä tekee jaksamisesta suorituksen ja voi nostaa kynnystä hakea apua – kenties myös saada sitä.

Individualisaation, vanhempien yksin jäämisen ja ylikuormittumisen välillä on mielestäni päivänselvä yhteys. Itsensä hiomisen sijaan tai vähintään sen rinnalle, hyvinvoivat vanhemmat tarvitsevat tukevia yhteisöjä ja yhteyttä voidakseen hyvin. Paitsi lapset, me aikuiset tarvitsemme toisia ihmisiä, kohtaamista, tukea ja kunnioitusta.

Suhteemme muihin ihmisiin merkitsevät, ja ne merkitsevät jopa enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa.

 

George Vaillant

Lopuksi

Positiivinen kasvatus -kirja on genressään hyvä ja antaa varmasti paljon paitsi kasvatuksen ammattilaisille myös positiivisesta kasvatuksesta kiinnostuneille vanhemmille. Kirjassa on hyviä näkökulmia, kiteytyksiä, konkreettisia esimerkkejä ja harjoituksia, joilla näitä toimeenpanna.

Päätän kirja-arvosteluni sitaattiin Positiivinen kasvatus -kirjasta: ”Hyvää on maailmassa rajattomasti.” Tämä oli minusta voimakas, kaunis ja kannatteleva ajatus.

Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa!

PS-kustannuksen valikoimista löytyy myös muita huikean hyviä ja laadukkaita teoksia, joihin suosittelen lämpimästi paitsi kasvatusalan ammattilaisia myös vanhempia tutustumaan. Aikaisempia PS-kustannuksen teoksia, joita olen Instagramissa esitellyt ovat Näin tuet lapsen itsesäätelyä – Hyvinvoinnin pedagogiikka varhaiskasvatuksessa ja Näin aivot oppivat.

Psykologista joustavuutta voi kehittää

”Sitku kaikki on hyvin, niin teen asioita.” ”Sitku sä muutut, niin kaikki on paremmin.”  ”Mutku mä nyt vaan olen tämmöinen.” ”Justku kaikki oli hyvin, niin taas tapahtui jotain ja kaikki oli pilalla.” 

Jos sinusta tuntuu siltä, että odotat aina sitä oikeaa hetkeä, kun elämä, kohtalo tai puoliso antaa sinun olla onnellinen, niin älä. Tämä on hukkaan heitettyä aikaa.

Onnellisuus on siis omissa käsissämme? Olemme oman onnemme seppiä ja kaikki on vain kiinni asenteesta? Ei tietenkään, nämähän ovat suorastaan naurettavia väittämiä. Voimme vaalia mielessämme kontrollin illuusioita tai pakonomaista positiivisuutta, mutta elämäksi kutsutun tapahtumaketjun sattumanvaraisuutta tämä vaaliminen ei liiemmin kiinnostele. Maailmassa tapahtuu jatkuvasti hirveitä asioita, vääryyksiä ja onnettomuuksia ja se on hirveää ja pelottavaa ja fakta.

Good vibes only” ajattelu on emotionaalinen kananlento, jonka itse asiassa on todettu olevan haitallista psyykkiselle hyvinvoinnille, jos se eriyttää ihmisen niistä todellisista tunteista, joita elämän kierrepallot eteen heittävät. Edes tässä objektiiviselta hyvinvoinniltaan korkeatasoisessa yhteiskunnassa emme välty menetyksiltä ja subjektiiviselta kärsimykseltä, koska se on ajattelevan ja tuntevan ihmisen osa. Se, mitä voimme tehdä on pyrkiä olemaan luomatta ja lietsomatta kärsimystä itse.

Kun nyt mietit asiaa, niin kuinka paljon arvioisit tällä hetkellä kokemastasi stressistä tulevan joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen liittyvistä ajatuksista? Onko tämä aivan välttämätöntä? Vievätkö nämä ajatukset tilaa ja energiaa siltä tekemiseltä, johon osallistuminen edistäisi arvojesi mukaisten tavoitteiden saavuttamista? Eikö olisi mahtavaa kyetä elämään hetkessä tietoisesti kaikenlaisten tunteiden kanssa menettämättä kykyään toimia tavoitteellisesti ja arvojesi mukaan? Eikö olisi ihanaa, jos kykenisit elämään oman näköistäsi elämää ja kukoistamaan ilman mielen syöttämiä jäykkiä ja estäviä käsityksiä itsestäsi!

Siihen, että psyykkiset resurssimme riittäisivät paremmin kohtaamaan ja rakastamaan, elämään mielekästä ja omiin arvoihimme pohjaavaa elämää, voi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan monin eri keinoin, joista yksi on psykologisen joustavuuden harjaannuttaminen.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia (Acceptance and Commitment Therapy, ACT) on yhdysvaltalaisen psykologin Steven C. Hayesin kehittämä kognitiivisten terapioiden niin sanottuun kolmanteen aaltoon lukeutuva menetelmä, jonka avulla toteutettujen interventioiden tahosta psyykkiselle hyvinvoinnille on mittavaa ja jatkuvasti lisääntyvää tieteellistä näyttöä.

Sain Kustannus Oy Duodecimiltä taannoin arvostelukappaleina hyväksymis- ja omistautumisterapiaa Suomessa tunnetuksi tehneen psykologi Arto Pietikäisen kirjat Joustava mieli – Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta, Joustava mieli parisuhteessa sekä Joustava mieli tukena elämänkriiseissä.

Kirjat luettuani voin suositella niitä erittäin lämpimästi. Psykologisen joustavuuden lisääntymiseen tähtäävän hyväksymis- ja omistautumisterapian periaatteiden sisäistäminen termeineen ja prosesseineen voi tuntua aluksi hieman työläältä, mutta kun oivallat periaatteet, työ palkitsee.

Suosittelen aloittamaan aiheeseen tutustumisen esimerkiksi Joustava mieli -kirjasta. Myös Pietikäisen kääntämässä Russ Harrisin Onnellisuusansa -kirjassa on käyty hyväksymis- ja omistautumisterapian prosessit huolella läpi, joskin pidän Pietikäisen itsensä kirjoittamasta tekstistä enemmän. Katso Joustava mieli- kirjan luvusta kuusi tehty video psykologisesta joustavuudesta (YouTube).

”Hyväksymis- ja omistautumisterapian nimi tulee sen kolmesta periaatteesta: Hyväksy omat kokemuksesi ja ole läsnä nykyhetkessä. Omistaudu, valitse ja sitoudu arvojesi mukaiseen elämään. Toimi arvojesi mukaan.” (Pietikäinen, Joustava mieli)

Joustava mieli -kirjassa pääpaino on nimenomaan psykologisen joustavuuden prosesseissa ja niiden harjoittelemisessa. Keskeinen konteksti, jota kirja käsittelee on työelämä. Psykologisen joustavuuden kehittämisen lisäksi kirjassa käsitellään stressiä ja stressinhallintaa.

”Kohtaa kumppanisi, älä ajatuksiasi hänestä” (Pietikäinen, Joustava mieli parisuhteessa)

Joustava mieli parisuhteessa -kirjassa psykologisen joustavuuden lisääntymiseen tähtäävistä prosesseista tarkastellaan erityisesti erilaisia ajattelun ansoja tai ajatusmalleja, jotka hankaloittavat vuorovaikutusta suhteessa, omia arvoja (minkälainen puoliso haluan olla, miten toimin sen mukaan) sekä tietoisen läsnäolon taitoja. Kirjassa on myös oma kappaleensa tunnetaidoille parisuhteessa.

”Hyväksymisen harjoittaminen ei palvele suoraan tunteiden säätelyä, eikä automaattisesti poista alkuperäistä tunnetta, kuten surua, yksinäisyyttä tai pelkoa. Vaikka alkuperäinen kipusi ei välittömästi helpottaisikaan, niin kamppailu ja kontrollin aiheuttama psykologinen kärsimys pienenee tunteiden hyväksyvän kohtaamisen myötä.” (Pietikäinen, Joustava mieli tukena elämän kriiseissä)

Joustava mieli tukena elämänkriiseissä -kirjassa käsitellään erilaisten menetysten ja kriisien kohtaamista surutyön ja psykologisen joustavuuden avulla. Kirjassa käsitellään myös itsemyötätuntoa sekä anteeksiantamisen ja resilienssin merkitystä haasteista selviämiselle.

Hahmotan psykologisen joustavuuden harjaannuttamisen vähän samaan tapaan kuin liikunnan aloittamisen. Kunnon kehittyminen vaatii toistoja ja sinnikkyyttä. Ensin täytyy lähteä hakemaan lajiin tuntumaa ja pikkuhiljaa syntyy voimaa ja kestävyyttä. Kirjoihin kannattaa mielestäni suhtautua hakuteoksina, joihin palaat uudelleen elämäntilanteiden muuttuessa. Kun periaatteet ovat ”lihasmuistissa”, eli olet jo aloittanut harjoittelun on psykologisen joustavuuden periaatteiden kertaamisella mahdollisuus vähentää psyykkistä kärsimystä tai sen kestoa haasteiden kohdatessa.

Kaikissa näissä kirjoissa on runsaasti harjoituksia, joiden avulla periaatteet viedään käytäntöön. Kirjat toimivatkin siis hienosti myös ammattikäytössä. Arto Pietikäisen sivustolta joustavamieli.com löytyy kirjoja täydentävää materiaalia ja YouTubesta videoita harjoittelun tueksi.

Kirjat lukuseen ja treenaamaan siis!

Lue lisää:

  • Harris, R. (2016). Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. (2. tarkistettu painos). Helsinki: Duodecim.
  • Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behavior Research and Therapy, 44, 1–25.
  • Hayes, S. C., Pistorello, J., & Levin, M. E. (2012). Acceptance and commitment therapy as a unified model of behavior change. The Counseling Psychologist, 40, 976-1002.

Kirjat (Kustannus Oy Duodecim).

Samasta padasta -kirjoista iloa lapsiperheen kokkailuun

*Tuote saatu*

Rakastan kirjoja ja rakastan reseptiikkaa, joten keittokirjat ovat luonnollisesti sydäntäni lähellä. Tämä postista tupsahtanut uusi Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -järkäle ui sydämeeni välittömästi!

Meillä ei enää asu vauvakansalaisia tai sormiruokalijoita, vaan taaperoakselilla vilistävä kaksivuotias, viisivuotias ja kohta koululainen, joten näkökulmani tähän teokseen on alle kouluikäisiä mukeloita sisältävän lapsiperheen.

Leipominen ja erityisruokavalioihin soveltuvien leivonnaisreseptien kehittely on intohimoni, mutta ruoanlaitossa olen melko rutiineihin kangistunut ja tarvitsen todella lisäkipinää. Viikkoruokalistat pyörivät, mutta kaipasivat lisäväriä ja ideoita!

Samasta padasta -kirjat

Uunituore ja upea Samasta padasta -yhteisnide (450 s., 150 reseptiä) sisältää supersuositut Samasta padasta 1 ja Samasta padasta 2 kirjat.

Samasta padasta 1 – osa keskittyy vauvan ja taaperon ruokiin. Idea on pähkinänkuoressa se, että samalla kun hyvää ja monipuolista kotiruokaa itsellesi, valmistat sitä myös vauvalle. Herkullisissa resepteissä on huomioitu eri ikäisten lasten ruokailuun liittyvät huomioitavat tekijät erilaisin värikoodein ja symbolein. Kirjasta on ymmärtääkseni myyty jo 7. painos loppuun, joten hittituote tämä ja syystä.

kansi1
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta 2 -kirja on laadittu ruuhkavuosiralliystävälliseksi ja ideana on, että ruoka on pöydässä nopeasti, edelleen samaa tausta-ajatusta vaalien – resepteistä löytyy sovellukset myös alle 1 -vuotiaille syöjille. Valtavan kaunis teos.

kansi2
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -teos yhdistää edellämainitut ja muodostaa kokonaisuuden, joka kulkee perheen arjessa ensimmäisistä maisteluannoksista koululaiseksi.

 Teos on ruokailun käsikirja läpi lapsuuden: löydät vastaukset kaikkiin vauvan ruokailuun liittyviin kysymyksiin, tahtoikään & ruokailuun, nirsoiluun, kasvissyöntiin… sekä niihin ihaniin hetkiin, kun lapsesi haluaa tulla kanssasi kokkaamaan tai kokata aivan itse. Kirjan tavoitteena on luoda lapsellesi ja perheellesi kaikin puolin nautinnollinen ja hyvä suhde ruokaan nyt ja vuosiksi eteenpäin. (Outi Väisänen)

IMG_20200508_105115_703.jpg
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta allergiaperheessä?

Perheessä, jossa lapsilla on ruoka-allergioita sapuskaa saa olla laittamassa kyllästymiseenkin asti ja pakon edessä, koska kaupasta ei juurikaan löydy sopivia.  Täten uudet maukkaat ja helpot ruokaideat – niitä ei ikinä ole liikaa.

Googlettelu on kätevää, jos etsii jotain tiettyä ohjetta, mutta uusiin ideoihin ja innostumiseen, siihen tarvitaan keittokirjaa, eli jotain kaunista ja innostavaa, jota selailla. Ja juuri siinä, eli inspiraation herättämisessä, Samasta padasta -kirja loistaa! Kirja on täynnä syömisen ja ruoan iloa.

Timjamipullat
Kuva: Outi Väisänen

Meillä homma menee niin, että esikoinen on varsin ennakkoluuloton maistelija. Ihan kaikki ei maistu, mutta kaikki kiinnostaa ja kaikkea maistetaan.  Juuri viisi vuotta täyttäneellä keskimmäisellä on selkeästi nyt vihannesskeptinen vaihe kääntymässä vihanneksia-voi-syödä vaiheeseen, joka on äärettömän ilahduttavaa. Tämä on tapahtunut aikalailla itsekseen. Noh, ehkä olemme maininneet, että vihanneksia syömällä saa lihaksia (koska Risto Räppääjä ja pullistelija, älkää kysykö). Kuopus, tuo rakkauspakkauksemme, syö lähes kaikkea mitä lautaselle laitetaan, nam, namm, nammmm -äänitehosteiden kera. Toki hänelläkin alkaa olla kaksivuotiaan ”mitäs tämä nyt on” suhtautumista osaan ruoista. Makaronilaatikkoa hän vihaa, syystä joka on mysteeri.

Lasten ruokahalut ovat siis hyvät ja tämä on ihan mahtavaa! Se haaste meillä ruokien suhteen on ihan muualla. Kundeilla on nimittäin melkoisesti ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä riesanaan. Samasta padasta syöminen on siis haaste ihan sen vuoksi, että kaikille sopivia ruoka-aineita ei ole mitenkään hirveästi. Mutta niitä kuitenkin on! Useimmiten joudumme kuitenkin valmistamaan useamman ruokalajin.

Kuuden vuoden ruoka-allergiakokkailu ja keittiössä hikoilu on opettanut minut kiertämään ja vaihtamaan raaka-aineita, joten suuri osa Samasta padasta -resepteistä taipuu tavalla tai toisella ainakin isompien poikien ja vanhempien lautaselle pienillä tai isommilla viilauksilla. Jos raaka-aineista muutama tekijä ei sovi, se ei tarkoita sitä, etteikö ohjetta voisi valmistaa toisin. Leipomisessa koostumukset ovat mielestäni ruoanlaittoa kurinalaisemmin sidonnaisempia raaka-aineiden yhdistelmiin ja määriin. Ruoanlaittaminen antaa siis enemmän mahdollisuuksia luovuudelle ja soveltamiselle.

Mielestäni on tärkeää herätellä ja vaalia myönteistä asennetta syömiseen, ruokaan ja ruoanlaittoon allergioista huolimatta. Samasta padasta -kirjat herättävät halun kokkailla, iloita ruoasta ja maistella yhdessä.

Allergiaperheen näkökulmasta toimivia juttua Samasta padasta -kirjoissa:

  • Kirja tuo ruoanlaittamiseen uutta intoa, ideoita ja iloa. Rakastan näiden kirjojen visuaalista ilmettä!
  • Reseptit ovat mutkattomia, joten ruoka-aineiden vaihtaminen toiseen ei ole rakettitiedettä.
  • Kummastakin teoksesta löytyi hyviä sovellettavia reseptejä. Ykkösosan ruokaresepteistä useampi tuntuu sopivan meidän kattaukseemme.
  • Ihanat maustamisideat, joiden avulla samasta ruoka-allergiselle sopivasta ruoasta saa tehtyä samalla ”kaikellisellekin” syöjälle maistuvaa ilman, että täytyisi rakentaa erikseen ruokalajia. Eli juuri tämä kirjojen perusidea toimii meillä allergia- ja normiruokakokkailun yhdistämisessä hienosti!

Suosittelen paitsi babyshower -lahjaksi, myös kaikenikäisiin lapsiperheisiin, joissa kaivataan raikkaita, helppoja ja maukkaita ruokaideoita! Lapsiperheen ehdoton must have -siis tämä teos. Suosittelen!

leivonta
Kuva: Outi Väisänen

Good vibes only?

*Kustannus Oy Duodecimin kirjat saatu mediakappaleina*

Suhtaudun suurella tuskalla tsemppipuheeseen, jossa kerrotaan kuinka kaikki elämässä on vain asenteesta: ”Good vibes only”, valitset onnesi ja sitä rataa. Saatte varmaan kiinni tästä tyylilajista?

Toivo ja optimismi ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta on myös äärimmäisen tärkeää erottaa ne positiivisuuteen verhoutuvasta tunteiden välttelystä. Pakonomainen positiivisuuden penääminen ei ratkaise ihmisten psyykkisiä ongelmia, vaan saattaa jopa olla tuottamassa niitä.

Elämäänhän kuuluu kaikenlaisia myllerryksiä. Suurinta mahdollista rakkautta, epätoivoa, epäoikeudenmukaisuutta, kateutta, iloa, sattumanvaraisuutta, kiukkua, pakahduttavaa iloa, polttavaa häpeää, pitkästymistä, yhteenkuuluvuuden lämpöä ja menetyksen tuskaa. ”Good vibes only” ei ole pidemmän päälle hyvä strategia elämän kokonaisena kokemiseen, koska ”shit happens” ja se on osa tätä diiliä – halusi tai ei.

20200415_141751

Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on viime vuosikymmeninä paljolti tutkittu terapeuttinen menetelmä, jonka vaikuttavuudesta alkaa olla jo varsin mittavaa näyttöä erilaisissa yhteyksissä, joissa sitä on sovellettu. Olen nyt opintojeni puitteissa alkanut tutustumaan aiheeseen, ollen täysi noviisi edelleen aiheen suhteen, mutta nähdäkseni menetelmästä voi olla tässä kuormittavassa poikkeusajassa hyötyä monelle muullekin – siksipä tämä blogikirjoitus. 

Hyväksymis- ja omistautumisterapian hienous on siinä, että se vaalii elämän merkityksellisyyttä kaikkine väreineen. Sen ytimessä on psykologinen joustavuus, eli kyky elää arvojensa mukaisesti ja tietoisena hetkessä. Psykologisen joustavuuden on lukuisissa tutkimuksissa todettu olevan välittävä tekijä mielen hyvinvointiin liittyville tekijöille. 

Psychological flexibility means contacting the present moment fully as a conscious human being, and based on what the situation affords, changing or persisting in behavior in the service of chosen values. (Steven Hayes)

Itse ymmärrän yhden hyväksymis- ja omistautumisterapian keskeisistä prosesseista (näitä on useita) niin, että olennaista on oivaltaa, että se, että koet hankalia tunteita ei tee sinusta huonompaa: se ei tee sinusta mitään, sillä ne ovat ajatuksia. Se, että koet itsesi arvottomaksi ei tee sinusta arvotonta. Vastaavasti, se, että pyrit ajattelemaan vain hyviä juttuja, ei tee sinusta hyvää, vaan saattaa irrottaa sinut tietoisesta läsnäolosta.

Olennaista elämän mielekkääksi kokemiselle on se, että kykenemme elämään arvojemme mukaisesti. Kokemusten haastavuus ei vähennä elämän mielekkyyttä – siksi haastavia tunteita on mieletöntä väistellä hyvän elämän toivossa.

Psykologiselle joustavuudelle vastakkaista ilmiötä kutsutaan kokemukselliseksi välttämiseksi (experiential avoidance), jolla viittataan pyrkimykseen kontrolloida, vaimentaa tai välttää ei-toivottuja tunteita, ajatuksia ja muistoja (esim. Hayes ym. 1996). Jos pyrkii kääntämään katseensa vain helpoiksi tai miellyttäviksi olettamiinsa tunteisiin ja tilanteisiin, menettää elämästä paljon, koska silloin päätyy myös välttelemään tunteita, ihmisiä ja tilanteita. Tämä saattaa johtaa tunne-elämän latistumiseen myös niiden miellyttäviksi koettujen tunteiden suhteen.

Toisin sanoen: jos tapanasi on kääntää selkäsi tilanteissa, jotka herättävät tunteita, joita et halua kohdata, päädyt pidemmän päälle melko ohueen asetelmaan esimerkiksi ihmissuhteissasi. Kyetäksemme olemaan aidosti läsnä esimerkiksi rakkaan ihmisen sairastaessa tai kokiessamme vastoinkäymisiä, täytyy meidän pystyä kohtaamaan myös niitä omia suurimpia pelkojamme ja tuskallisia tunteita, muuten emme kykene toimimaan arvojemme mukaisesti. Paradoksaalista kyllä, juuri tämä onnettomiksi tulkittujen tunteiden välttely tekee meistä onnettomia.

20200415_163412

Nyt siihen villakoiran ytimeen ja niihin hyviin uutisiin! Psykologinen joustavuus on taito, jota voi kehittää.

Koska en ole psykologi (mutta voin vähän vilkaista, hehheh), eikä satunnaisten bloggareiden blogiteksteille kannata antaa isoakaan painoarvoa, kun on hyvinvoinnista kyse, ohjaankin nyt luotettavien ja asiantuntevien lähteiden pariin, jos haluat tietää aiheesta: 

Tutustu aiheeseen esimerkiksi täällä:

Ja lue lisää esimerkiksi näistä, hyväksymis- ja omistautumisterapian suomalaisen uranuurtajan Arto Pietikäisen kirjoittamista loistavista kirjoista (Kustannus Oy Duodecim).

Kustannus Oy Duodecimilla on rutkasti muitakin mahtavia opuksia tuntuvassa alennuksessa (ei toimituskuluja!), joten nyt jos koska voi olla hyvä hetki tutustua näyttöön perustuvaan, laadukkaaseen self-help-/ ammattikirjallisuuteen.

Tulen esittelemään mediakappaleina luettavakseni saamiani kirjoja blogissa myöhemmin ja koska sain näitä huikean laadukkaita opuksia myös arvottavaksi, kannattaa liittyä seuraamaan Instagram-tiliä Asioiden välillä: arvontaa tulossa!

20200415_171215

ps. Tämä blogikirjoitus käsittelee mielen hyvinvointia yleisellä tasolla. Hae ammattiapua, jos koet psyykkisen hyvinvointisi huonoksi tai olet huolestunut omastasi tai läheisesi jaksamisestasi: https://www.mielenterveystalo.fi

Kirjallisuutta:

  • Gross, J. J., & John, O. P. (2003). Individual differences in two emotion regulation processes: Implications for affect, relationships, and well-being. Journal of Personality and Social Psychology, 85(2), 348–362.
  • Harris, R. (2016). Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. (2. tarkistettu painos). Helsinki: Duodecim.
  • Hayes, S. C., Wilson, K. G., Gifford, E. V., Follette, V. M., & Strosahl, K. (1996). Experiential avoidance and behavioral disorders: A functional dimensional approach to diagnosis and treatment. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 64(6), 1152–1168.
  • Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behavior Research and Therapy, 44, 1–25.
  • Hayes, S. C., Pistorello, J., & Levin, M. E. (2012). Acceptance and commitment therapy as a unified model of behavior change. The Counseling Psychologist, 40, 976-1002.

Ikimuistoiset ensimmäiset

Aaah, vauvavuosi. Ihanaa leppoisaa varpaiden laskemista ja huumaavaa vauvan tuoksuttelua ❤ Päivät täynnä muistorikkaita hetkiä, joita on kiva sitten kiikkustuolissa lapsenlapsille kertoilla! Paitsi, että niistä ei muista mitään.

Jostain kumman syystä muistot ainakin meidän kahden ensimmäisen allergisen pienokaisen vauvavuodesta ovat hyvin hataria. Ja voi tosiaan olla, että ei tämän kolmannenkaan ensimmäisestä vuodesta kovin selkeitä muistoja jäisi, jos ne pelkän muistelun varaan jätettäisiin! Siksipä on ensi sijaisen tärkeää kirjata niitä juttuja ylös. Kynä sauhuamaan aina kun mahdollista, ota paljon kuvia ja videoita!!! Älä. Laista. Tästä. Se vauvuus ja vauvuusaika on niin ainutlaatuista, että haluat palata siihen uudestaan ja uudestaan myöhemmin. Se vilahtaa silmän räpäyksessä ohi, vaikka se yön pikkutunteina ei siltä tuntuisi. Usko minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaamista muuten puoltaa myös se, että vauvakirjaan tavataan kirjoittaa ylös juurikin ne kivat jutut ja hetket. Jos vaikka vauvavuosi olisikin osoittautunut vanhemmille kaikkea muuta kuin puuteriseksi (öiset heijailumaratonit, väsymys, kaoottisuus, parisuhteen koitinkivet, identiteettikriisit… mitä näitä nyt on), on se vauva iki-ihana ja ainutlaatuinen joka tapauksessa. Ensimmäisen vuoden kehitys on ällistyttävää, iloa täynnä ja ansaitsee tulla raportoiduksi! Vauvakirjan avulla niihin hyviin hetkiin on mahdollista keskittyä ja uppoutua myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Sen avullahan voi oikeastaan muistaa raskaankin vauvavuoden uudestaan niiden hyvien juttujen kautta.

Ja hei! Eiväthän ne ainutlaatuiset ensimmäiset siihen ensimmäiseen vuoteen pääty! Outi Virtasen (Sokru) kirjoittama ja kuvittama Pienen oma kirja – Muistoja ensi vuosistani (Kirjapaja) loistaa juurikin tässä, sillä kirja jatkaa eloaan myös sen maagisen vauvavuoden jälkeen aina kouluikään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaan voi tallentaa muistoja matkustelusta, lapsi voi kirjoittaa tarinoita, lempiasioitaan ja kertoa esimerkiksi taidoistaan. Kirjassa itseäni viehätti sisällöllisesti myös mukavan arkea arvosta ote, kuten kohdassa ”Omia tärkeitä ekoja kertoja”, johon voidaan muistella koska on matkustettu ensimmäisen kerran bussissa, käyty saunassa, uimassa jne. Kirjan kuvitus on lyömättömän ihana, kuten kuvista voi havaita! Olen kovin mieltynyt Outin kuviin ja teoksia löytyy meiltä useammastakin huoneesta (lue lisää täältä).

Pienen oma kirja on kaunis ja pitkään ilostuttava lahja joko omalle lapselle, lapsenlapselle, ystävälle, odottajalle tai kummilapsen perheeseen. Suosittelen lämpimästi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä -blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

(Pienen oma kirja – muistoja ensi vuosista: kirja saatu)

SaveSave

Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja

Kuten useimmat blogia lukevat jo tietävät, perheessämme on taisteltu viime vuodet moninaisten ruoka-aineyliherkkyyksien ja -allergioiden kanssa. Tämän pilven kultareunus on ollut se, että olen totisesti päässyt toteuttamaan luovuutta lempiharrastukseni leipomisen parissa laatiessani koko perheelle sopivia reseptejä. Aloin keräämään laatimiani reseptejä Erikoisen Hyvää -leivontablogiin, jossa tuli vierailleeksi vajaassa vuodessa yli 100 000 yksittäistä lukijaa, joten tästä saatoin päätellä, että erityisruokavalioihin sopiville resepteille on tilausta. Syntyi ajatus kirjasta ja tänä syksynä olenkin saanut toteuttaa pitkäaikaisen unelmani.

Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja kirja on toteutettu yhteistyössä muotoilija Tiina Kettusen kanssa. Tiina on kirjan visuaalisen ilmeen, kuten logon sekä taiton takana. Jos yhteistyö luovan, tarkan ja aikaansaavan ylivetotyypin kanssa kiinnostaa, kannattaa olla freelancerina toimivaan Tiinaan yhteydessä! Lisää työnäytteitä ja yhteystiedot löydät Tiinan Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/tiina.lassi/.

Kinuskidonitsit (luontaisesti gluteeniton, vegaaninen, soijaton, pähkinätön)

Erikoisen Hyvää -blogin ohjeista innoituksensa saaneen kirjan kantava ajatus on, että samassa pöydässä yhteisesti jaettujen herkkujen nauttiminen on merkityksellinen ja arvokas hetki, joka on mahdollinen myös, vaikka pöydän jakaisi useita ruokavalioita, ruoka-allergioita tai yliherkkyyksiä omaava joukko.

Kaikki Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja -kirjan ohjeet ovat vegaanisia, luontaisesti gluteenittomia, vehnättömiä, kaurattomia, maissittomia, maidottomia, kananmunattomia ja soijattomia. Ohjeissa näkyvät sesonkien raaka-aineet sekä vuodenaikoihin painottuvat juhlapyhät.

Erikoisen Hyvää reseptikirja eroaa muista kotimaisista genren kirjoista vegaanisen näkökulman lisäksi siinä, että esimerkiksi monelle moniallergiselle ongelmallisia valmiita gluteenittomia jauhosekoituksia ei käytetä, vaan ohjeissa on eritelty käytetyt jauhot. Tämä luo mahdollisuuksia muokata ohjetta helpommin itselle sopivaan suuntaan ja korvata tuotteita toisilla niin halutessaan. Ohjeissa on otettu huomioon myös lisäaineiden merkitys yliherkkyyksille.

Lue lisää Erikoisenhyvaa.com sivustolta!

Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja kirjaa voit tilata Booky.fi, Adlibris.com,  Suomalainen.com sekä BoD.fi verkkokirjakaupoista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ERIKOISEN_HYVAA_sisallys
Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkut kirjan sisällys

Seuraa Perheestä-blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

Tästä tulikin Erikoisen Hyvä päivä!

Tänään sain ruksata yhden asian yli bucket-listaltani saatuani käsiini uunituoreen mallipainoksen Erikoisen Hyvää – syksyn ja talven herkkuja leivontakirjasta.

OMA KIRJA!! Postipaketin avattuani ja kirjaa vilkaistuani saatoin huudahtaa ilosta niin kovaa, että lapset säikähtivät. Kuinka mahtava tunne saada konkreettinen aherruksen tuotos käsiinsä ja havaita, että painojälki on oikein kelvollinen ja kirjalta tuo näyttää kaikkinensa.

Tämä on niin mahtavaa, että tekisi mieli juosta kadulle tuon opuksen kanssa ja huutaa, että katsokaa mitä posti toi! Se on kirja! Ja se on hieno, HIENO!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisää tietoa kirjan saatavuudesta tulossa – pysy siis kuulolla (esim. Erikoisen Hyvää Facebook-sivuilla), jos vegaaniset, gluteenittomat, vehnätärkkelyksettömät, maidottomat, kananmunattomat, soijattomat ja maissittomat reseptit kiinnostavat!