Vaatelaastari säästää luontoa ja lompakkoa

*yhteistyö: Vaatelaastari, Oikiat Desing Oy*

Rakastan tätä tuotetta! Olen esitellyt Vaatelaastaria aikaisemminkin blogin Instagramissa, nyt jaan rakkauteni myös täällä blogin puolella.

Kenen mielestä vaatteisiin tulleiden reikien parsiminen on kivaa, käsi ylös? Kai teitäkin löytyy, itse en tähän kategoriaan kuulu, mikä on valitettavaa sillä pikkukundit taikovat reikiä vaatteisiinsa kuitenkin varsin merkittävällä tahdilla. Trikoohousujen ehjät polvet esimerkiksi = katoava luonnonvara.

Katoavista luonnonvaroista puheen ollen, vaatteita kannattaa paikata muutenkin kuin rahallisessa pihistelymielessä: Suomessa vaatteita ja kodintekstiilejä hankitaan ja hävitetään saman verran, eli noin 70 000 tonnia vuodessa. Tämä tekee noin 13 kiloa per nuppi. Vaatetta hankkiessa kannattaa pitää mielessä, että puuvillan viljelyyn tarvitaan runsaasti vettä, kastelujärjestelmiä pyöritetään vedellä ja esimerkiksi Kiinassa, joka on merkittävä puuvillan tuottaja, sähköä tuotetaan kivihiilellä. Sekä viljelyssä että jälkijalostuksessa käytetään myös runsaasti erilaisia kemikaaleja (Lähde: Dahlbo ym. 2015.)

4.3._Lysti
Kuva: Vaatelaastari, Oikiat Desing Oy

Koska en voi sattuneesta syystä viedä kaikkia korjaamista edellyttäviä vaatteitamme äidilleni, Vaatelaastari on innovaatio, joka on pelastanut lukuisia vaatteita viiden hengen perheessämme.

Tähän mennessä olen pelastanut Vaatelaastarilla ainakin:

  • kaksi lasten talvihaalaria
  • kolmet ulkohousut
  • kolmet sisähousut
  • välikausitakin
  • puolison lenkkarit
  • lapsen kengänkärjet
  • Marimekon kangaskassin

Tästä voi jo laskea paitsi rahallisen säästön, myös ekologisen kuorman, jos näiden kaikkien tuotteiden tilalle olisi ostettu uudet vastaavat. Paikataan ja kannetaan paikattuja vaatteita siis ylpeydellä!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mikä on Vaatelaastari?

Vaatelaastarin lyhyt oppimäärä

  • Helppo, nopea ja hyvännäköinen tapa korjata sisä- ja ulkovaatteita sekä asusteita.
  • Upeita ja katu-uskottavia kuoseja: tuotetta voi käyttää myös vaatteiden koristelemiseen ja tuunaamiseen. Kokeile myös pinttyneiden tahrojen peitoksi!
  • Paikka, joka kiinnittyy ompelematta ja silittämättä vaatteeseen.
  • Kotimaista designia, joka myös valmistetaan Suomessa.
  • Eettinen valinta.

Vaatelaastareita löytyy nykyään kolmea eri mallistoa

Käyttäminen

  • Irrota laastari kangaspuolelta – älä koske liimapintaan!
  • Kiinnitä paikka kankaaseen liu’uttaen.
  • Paina 1-2 minuuttia, kiinnitä erityistä huomiota reunoihin.
  • Vaate on heti käytettävissä, mutta anna paikan tekeytyä mielellään kolme vuorokautta ennen pesemistä (40°C), näin liima ehtii tarttumaan materiaaliin hyvin, joka parantaa pesunkestävyyttä.
  • Vaatelaastaria voi leikata, mutta muista mitä isompi liimapinta, sitä paremmin laastari tarttuu.
  • Puuvillaisessa materiaalissa paikka saattaa lähteä hieman rispaantumaan reunoilta – reunat voi tällöin ommella muutamalla pistolla kiinni.

Katso kuinka Vaatelaastari kiinnitetään (Youtube).

20200721_204615

Vaatelaastari in action

Tässä muutamia esimerkkejä Vaatelaastarilla korjaamistani tekstiileistä!

Leggingsien polvet

Lasten ohuiden trikoohousujen polvet tapaavat mennä ennätysnopeasti puhki ilman vahvikkeita. Nämä muutoin oivassa kunnossa, mutta polvesta risat Polarn O Pyretin pöksyt saivat tyylikkäät paikat, ja jatkoivat elämäänsä.

20200721_203302-2

Reikä juoksulenkkareissa

Muutoin vielä oivassa kunnossa olevien lenkkareiden kupeeseen oli repeytynyt ammottava reikä. Laitoin joustavaa ulkopaikkaa reiän sisäpuolelle ja muotoilin kahdesta joustavasta vaatelaastarista palaset ulkopuolelle. Tein samanlaiset myös toiseen tossuun estettisistä syistä ja ennaltaehkäisemään toisen tossun repeämistä samasta kohdasta.

20200721_21020320200721_21011720200721_210142

Lapsen kengän kärki

Lasten kengän kärjet *huokaus*. Hyvä, että nämäkin oli saatu kaupasta kannettua, kun kärjet oli jo raahattu puhki ties missä. Noh, rapatessa roiskuu, sano. Teippasin kärjen vettä hylkivällä joustavalla vaatelaastarilla ja lisäsin heijastavaa vaatelaastaria tehosteeksi. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tämä kerros säilyy menossa mukana!

20200721_210019

20200721_205956

Kankainen olkalaukku

Viimeisin haaste oli paljon rakastamani Marimekon merimieskassi. Kassi oli ollut kaapissa jo pitkään, koska oli kulmista jo niin rispaantunut, mutta en ollut raaskinut luopua siitä. Pahin reikä näkyy alla olevassa kuvassa ja sen sain nätisti umpeen pienellä, joustavalla ulkovaatelaastarilla.

20200721_210439

20200721_210341

20200721_210359

20200721_210410

Koska laukun taskujen kulmat olivat myös kuluneet ruman näköisiksi, muotoilin niihin myös paikat. Voi iloa ja onnea, kun saan tämän loputtomasti tavaraa vetävän kassin käyttööni!!

20200723_103001

#paikkaushaaste

”Äidit Vaatelaastarin takana haastavat koko Suomen mukaan paikkaushaasteeseen! Tyyli on vapaa: parsi, ompele, pidä reikiä ylpeydellä – tai käytä Vaatelaastaria! Pääasia on, että pyrit jatkamaan vaatteidesi käyttöikää. Valitse sinulle paras tapa tai tavat osallistua:

  • Ota kuva paikkauksestasi ja jaa se somessa #paikkaushaaste  
  • Tule Facebookissa mukaan #paikkaushaaste -ryhmään saamaan ja jakamaan parhaita paikkausvinkkejä
  • Osallistu Vaatelaastarin tuotekehitykseen antamalla kehitysehdotuksia ja palautetta Vaatelaastarin käyttökokemuksista.

Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka! Terveisin Anne, Jetta ja Taija”

Lue lisää Vaatelaastarista ja sen taustoista: https://vaatelaastari.fi

HUOM: Asioiden välillä -blogin Instagramissa Vaatelaastari tuotearvonta, johon voit osallistua 30.7.2020 saakka!

Nimetön
Kuva: Vaatelaastari, Oikiat Design

 

Samasta padasta -kirjoista iloa lapsiperheen kokkailuun

*Tuote saatu*

Rakastan kirjoja ja rakastan reseptiikkaa, joten keittokirjat ovat luonnollisesti sydäntäni lähellä. Tämä postista tupsahtanut uusi Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -järkäle ui sydämeeni välittömästi!

Meillä ei enää asu vauvakansalaisia tai sormiruokalijoita, vaan taaperoakselilla vilistävä kaksivuotias, viisivuotias ja kohta koululainen, joten näkökulmani tähän teokseen on alle kouluikäisiä mukeloita sisältävän lapsiperheen.

Leipominen ja erityisruokavalioihin soveltuvien leivonnaisreseptien kehittely on intohimoni, mutta ruoanlaitossa olen melko rutiineihin kangistunut ja tarvitsen todella lisäkipinää. Viikkoruokalistat pyörivät, mutta kaipasivat lisäväriä ja ideoita!

Samasta padasta -kirjat

Uunituore ja upea Samasta padasta -yhteisnide (450 s., 150 reseptiä) sisältää supersuositut Samasta padasta 1 ja Samasta padasta 2 kirjat.

Samasta padasta 1 – osa keskittyy vauvan ja taaperon ruokiin. Idea on pähkinänkuoressa se, että samalla kun hyvää ja monipuolista kotiruokaa itsellesi, valmistat sitä myös vauvalle. Herkullisissa resepteissä on huomioitu eri ikäisten lasten ruokailuun liittyvät huomioitavat tekijät erilaisin värikoodein ja symbolein. Kirjasta on ymmärtääkseni myyty jo 7. painos loppuun, joten hittituote tämä ja syystä.

kansi1
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta 2 -kirja on laadittu ruuhkavuosiralliystävälliseksi ja ideana on, että ruoka on pöydässä nopeasti, edelleen samaa tausta-ajatusta vaalien – resepteistä löytyy sovellukset myös alle 1 -vuotiaille syöjille. Valtavan kaunis teos.

kansi2
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -teos yhdistää edellämainitut ja muodostaa kokonaisuuden, joka kulkee perheen arjessa ensimmäisistä maisteluannoksista koululaiseksi.

 Teos on ruokailun käsikirja läpi lapsuuden: löydät vastaukset kaikkiin vauvan ruokailuun liittyviin kysymyksiin, tahtoikään & ruokailuun, nirsoiluun, kasvissyöntiin… sekä niihin ihaniin hetkiin, kun lapsesi haluaa tulla kanssasi kokkaamaan tai kokata aivan itse. Kirjan tavoitteena on luoda lapsellesi ja perheellesi kaikin puolin nautinnollinen ja hyvä suhde ruokaan nyt ja vuosiksi eteenpäin. (Outi Väisänen)

IMG_20200508_105115_703.jpg
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta allergiaperheessä?

Perheessä, jossa lapsilla on ruoka-allergioita sapuskaa saa olla laittamassa kyllästymiseenkin asti ja pakon edessä, koska kaupasta ei juurikaan löydy sopivia.  Täten uudet maukkaat ja helpot ruokaideat – niitä ei ikinä ole liikaa.

Googlettelu on kätevää, jos etsii jotain tiettyä ohjetta, mutta uusiin ideoihin ja innostumiseen, siihen tarvitaan keittokirjaa, eli jotain kaunista ja innostavaa, jota selailla. Ja juuri siinä, eli inspiraation herättämisessä, Samasta padasta -kirja loistaa! Kirja on täynnä syömisen ja ruoan iloa.

Timjamipullat
Kuva: Outi Väisänen

Meillä homma menee niin, että esikoinen on varsin ennakkoluuloton maistelija. Ihan kaikki ei maistu, mutta kaikki kiinnostaa ja kaikkea maistetaan.  Juuri viisi vuotta täyttäneellä keskimmäisellä on selkeästi nyt vihannesskeptinen vaihe kääntymässä vihanneksia-voi-syödä vaiheeseen, joka on äärettömän ilahduttavaa. Tämä on tapahtunut aikalailla itsekseen. Noh, ehkä olemme maininneet, että vihanneksia syömällä saa lihaksia (koska Risto Räppääjä ja pullistelija, älkää kysykö). Kuopus, tuo rakkauspakkauksemme, syö lähes kaikkea mitä lautaselle laitetaan, nam, namm, nammmm -äänitehosteiden kera. Toki hänelläkin alkaa olla kaksivuotiaan ”mitäs tämä nyt on” suhtautumista osaan ruoista. Makaronilaatikkoa hän vihaa, syystä joka on mysteeri.

Lasten ruokahalut ovat siis hyvät ja tämä on ihan mahtavaa! Se haaste meillä ruokien suhteen on ihan muualla. Kundeilla on nimittäin melkoisesti ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä riesanaan. Samasta padasta syöminen on siis haaste ihan sen vuoksi, että kaikille sopivia ruoka-aineita ei ole mitenkään hirveästi. Mutta niitä kuitenkin on! Useimmiten joudumme kuitenkin valmistamaan useamman ruokalajin.

Kuuden vuoden ruoka-allergiakokkailu ja keittiössä hikoilu on opettanut minut kiertämään ja vaihtamaan raaka-aineita, joten suuri osa Samasta padasta -resepteistä taipuu tavalla tai toisella ainakin isompien poikien ja vanhempien lautaselle pienillä tai isommilla viilauksilla. Jos raaka-aineista muutama tekijä ei sovi, se ei tarkoita sitä, etteikö ohjetta voisi valmistaa toisin. Leipomisessa koostumukset ovat mielestäni ruoanlaittoa kurinalaisemmin sidonnaisempia raaka-aineiden yhdistelmiin ja määriin. Ruoanlaittaminen antaa siis enemmän mahdollisuuksia luovuudelle ja soveltamiselle.

Mielestäni on tärkeää herätellä ja vaalia myönteistä asennetta syömiseen, ruokaan ja ruoanlaittoon allergioista huolimatta. Samasta padasta -kirjat herättävät halun kokkailla, iloita ruoasta ja maistella yhdessä.

Allergiaperheen näkökulmasta toimivia juttua Samasta padasta -kirjoissa:

  • Kirja tuo ruoanlaittamiseen uutta intoa, ideoita ja iloa. Rakastan näiden kirjojen visuaalista ilmettä!
  • Reseptit ovat mutkattomia, joten ruoka-aineiden vaihtaminen toiseen ei ole rakettitiedettä.
  • Kummastakin teoksesta löytyi hyviä sovellettavia reseptejä. Ykkösosan ruokaresepteistä useampi tuntuu sopivan meidän kattaukseemme.
  • Ihanat maustamisideat, joiden avulla samasta ruoka-allergiselle sopivasta ruoasta saa tehtyä samalla ”kaikellisellekin” syöjälle maistuvaa ilman, että täytyisi rakentaa erikseen ruokalajia. Eli juuri tämä kirjojen perusidea toimii meillä allergia- ja normiruokakokkailun yhdistämisessä hienosti!

Suosittelen paitsi babyshower -lahjaksi, myös kaikenikäisiin lapsiperheisiin, joissa kaivataan raikkaita, helppoja ja maukkaita ruokaideoita! Lapsiperheen ehdoton must have -siis tämä teos. Suosittelen!

leivonta
Kuva: Outi Väisänen

Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma

Laadin koronakevään ruoka- ja kauppa-asiointia helpottamaan viikkotasoiset ruokasuunnitelmat, joka osoittautui loistavaksi keinoksi helpottaa ruoanlaittoon liittyvää metatyötä ja suunnitella kauppaostokset niin, että kaupassa harvakseltaan asioiminen tai elintarvikkeiden kotiin tilaaminen on kätevää.

Alla päivittyvä lista, josta löytyy vaihtoehtoja erilaisiin ruokavalioihin sopivista kotiruoista. Listalla on perinteisiä liha- ja kalaruokia sekä vegaanisia ruokia kohdassa kasvisruoka. Kaikki ohjeet ovat gluteenittomia, maidottomia, kananmunattomia, soijattomia ja kaurattomia.

Liitän linkin ohjeeseen saatuani sen valmiiksi tai löytäessäni sopivan – isossa osassa ruokia linkit ovatkin jo ehtineet paikoilleen!

Dia2Kirjainten selitteet: G= gluteeniton, M= maidoton, K= kananmunaton, V= vegaaninen

Liharuokia:

  • Jauhelihapihvit (G, M, K)
  • Lihapyörykät broilerin maksalla (riisitön, G, M, K) (Huuto tyhjyyteen -blogi)
  • Lihapiirakka (riisitön, G, M, K) (Huuto tyhjyyteen -blogi)
  • Broileripihvit aurinkokuivatulla tomaatilla (G, M, K)
  • Maksalaatikko (G, M, K)
  • Kananugetit (G, M, K)
  • Karjalanpaisti, perunasose ja lanttukuutiot (G, M, K)
  • Kaalilaatikko (G, M, K)
  • Veriletut ja puolukkasurvos (G, M, K)
  • Juuresmureke ja perunasose (G, M, K)
  • Jauhelihakastike ja makaroni (G, M, K)
  • Riisispagetti ja lihapullat (G, M, K)
  • Makkarakeitto (G, M, K)
  • Kanakeitto (G, M, K)
  • Broilerikiusaus (G, M, K)
  • Lohkoperunat ja broilerin jauhelihapihvit (G, M, K)
  • Broilerinkoivet riisi-vihannespedillä (G, M, K)
  • Hodarit (G, M, K)
  • Hampurilaiset (G, M, K)

Kalaruokia:

  • Kalanapit (G, M, K)
  • Kalapuikot (G, M, K)
  • Tomaatiton frutti di mare -pizza (G, M, K)
  • Muikut (G, M, K)
  • Tonnikalatäyte uuniperunoihin ja bageleihin (G, M, K)
  • Helpot tonnikalapihvit (G, M, K)
  • Lohikiusaus (G, M, K)
  • Curry-uunisei (G, M, K)
  • Muikut (G, M, K)
  • Janssonin kiusaus (G, M, K)

Kasvisruokia:

Välipaloja/ aamupaloja:

Herkkuja:

Dia3
Esimerkkiruokaviikko

Liity seuraamaan Asioiden välillä – blogia myös Instagramissa!

Vanhemmuuden siedätyshoito

Tätä kirjoittaessa olen saanut olla äiti viitisen vuotta. Urani alussa siis. Tähänastinen taival on muistuttanut henkisellä tasolla lähinnä jotain kurassa tetsaamisen ja maanisen huvipuistoajelun synteesiä.

Jäin miettimään, että onhan se suorastaan yllättävää, kuinka paljon sietämistä vanhemmuuteen ajoittain kuuluu. ”Ohhoh, tällaistako tämä on!” Yllätyskyykky! Faktaa on, että ei tämä ole kenellekään helppoa, ainakaan aina.

Lyhyen ja epäpätevän vanhemmuuden taipaleen varrella, olen havainnut, että vanhempana olisi hyvä sietää vähintään:

  1. Omaa vaillinaisuuttaan. Tätä nimittäin riittää!
  2. Riittämättömyyden tunnetta. Ehtymätön luonnonvara niin ikään.
  3. Sitä, että kukaan ei kuuntele ja silti pitää sanoa.
  4. Sähläämistä, meteliä, paukutusta, huutoa, vyöryviä tunteita ja päätöntä käytöstä (laske myös itsesi tähän).
  5. Yleistynyttä tahmeutta (asunnon ja itsesi).
  6. Keletappeja, paavopesusientä, hokemia ja toistoa toiston perään.
  7. Tyrimisen pelkoa ja huolellista tyrimistä.
  8. Heavyweigh osasto: Sitä, että lapsenkin elämään kuuluu pettymyksiä, surua ja kipua. ”Mitä-jos” ajatuksia ja menettämisen pelon kylmää kauhua.
  9. Kaiken muuttumista ja uudelleen muuttumista. (Ne vaiheet tiedätkö? Ne vaiheet.)

Niin että. Opettele hengittämään! Se on taito, jota tarvitaan.

20190222_092621.jpg

Katso myös 12 faktaa pienten lasten vanhemmuudesta. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Seuraa Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa.

Lapseni haluaa olla tavallinen

Sain juuri silmieni eteen Lapsen Maailma -lehden Rupista rakkautta -blogin kirjoituksen siitä, kuinka ruoka-allergisia lapsia syrjitään jättämällä heidät kutsumatta lasten syntymäpäiväjuhliin ja sain kokea melkoisen turhautumisen aallon. Usein mietin, että laitan tämän blogin jäihin, sillä ei tähän oikein riitä aika opintojen ja lasten kanssa häärätessä. Sitten luen jotain tällaista ja muistan, että ehkä näistä asioista on tosiaan syytä kirjoittaa. Miettikää nyt tätä omalle kohdalle:

”Kutsuako allerginen lapsi syntymäpäiville vai ei?

Tätä pohti eräs äiti Vauva-lehden keskustelupalstalla muutama vuosi sitten. Hän oli ajatellut pitää stressittömät kekkerit (onko edes mahdollista) pojanviikarilleen, mutta harmillisesti pojan hyvä ystävä oli allerginen. Äidistä olisi kaikkien kannalta helpointa jättää tämä allerginen ystävä kutsumatta koska iso vastuu, vaiva ja vahtiminen ja mitä jos jotakin sattuu? Niin hän sitä itselleen ja muille perusteli.”

JA TÄMÄ!

”Suljetulla keskustelupalstalla allergisen äiti kertoo, että hänen lapsensa ei saanut viedä kaverisynttäreille omia eväitään, koska muut synttärivieraat olisivat voineet pahoittaa mielensä, kun eivät saa samaa herkkua. Tästä syystä toinen allergisen äiti leipoo lapsensa kaikkien kavereiden kaverisynttäreille tarjottavia (muillekin kuin omalle lapselleen), jotta omakin lapsi pääsee herkuttelemaan. Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi?”

Jotenkin tästä tulee sellainen olo, että ihmiset ajattelevat, että tämä on valinta. Vai jättävätkö he sitten jalkansa murtaneen lapsen kutsumatta, koska eihän hän voi leikkiä vettä kengässä? Juhlat? No PILALLA!!

Ihan selvyyden vuoksi muutama juttu: me emme haluaisi olla ”allergiaperhe” eivätkä lapseni ”allergialapsia”. Erityisyys ei tee meistä hankalia, se tekee meidän arjestamme ja juhlastamme piirun verran hankalampia. Minä en hae tällä asialla huomiota, minä haen tälle asialle huomiota. Capisce?

Ruoka-allerginen lapseni haluaa syödä tavallisia keksejä ja tavallista jäätelöä. Hän haluaa nukkua yönsä, jaksaa leikkiä hyvän tuulisena ja olla elämättä jatkuvan vatsakivun kanssa. Hän ei taatusti halua olla erityinen, erikoinen tai erityshuomion kohteena päiväkodissa, juhlissa tai edes kotona ruokapöydässä. Hän ei muusta tiedä, kuin vatsakivun kanssa elämisestä ja hän tsemppaa silloinkin, kun aikuinen varmasti kieltäytyisi kaikesta proaktiivisesta toiminnasta. Hän saattaa jopa peitellä kipuaan ja huonoa oloaan, koska ehkä hän on tajunnut, että kukaan ei voi sille mitään, tai että sitä ei saisi ympäristön mielestä oikeastaan edes olla. Ja koska hän haluaa olla tavallinen.

Minäkin haluan, että lapseni on ihan tavallinen. Minä haluan, että hänen suolistonsa ei vuoda verta, enkä halua katsoa hänen kivusta ja huonovointisuudesta kalpeita kasvoja. Mustia varjoja silmien alla, kun vointi vie unet. Miettiä, miksi yhdeltä lapselta lähtee hiukset päästä, kolmennella vetää iho kokovartaloihottumalle, johon rasvaaminen ei auta. Toivoa ihmettä ja valvoa kohta kuudetta vuotta nykyään kolmen lapsen vatsakipua oirelistojen ja ruokakokeilujen vilistessä päässä, uupumuksen kolkutellessa oven takana. Hokea sitä, että tämä on vain allergiaa, vois olla huonomminkin.

Nyt, jos juuri nyt kykenisin, analysoisin tätä asiaa esimerkiksi lasten toiminnallisen tasa-arvon ja osallisuuden, esteettömyyden ja vaikka empatiakyvyn ja erilaisuuden kohtaamisen merkityksien kautta. Jääköön tämä myöhemmälle, sillä nyt meni kyllä niin pahasti tunteisiin, että ei pysty. Toteankin siis: on se nyt *******a, jos allergista lasta ei edes juhliin päästetä, koska hänellä sattuu olemaan tällainen erityspiirre ja omat eväät?! Koska hänen elämänsä on astetta haastavampaa, jätetäänpä hänet juhlien ulkopuolelle? HÄPEÄ, sinä syrjivä juntti. Häpeä. Voi yleistää koskemaan kaikkea syrjintää.

Jos allergia-asiat eivät ole sinulle tuttuja, voit tutustua aihepiiriin esimerkiksi täällä: http://www.allergialapset.fi ja liittyä vaikka kannatusjäseneksi.

 

Ikimuistoiset ensimmäiset

Aaah, vauvavuosi. Ihanaa leppoisaa varpaiden laskemista ja huumaavaa vauvan tuoksuttelua ❤ Päivät täynnä muistorikkaita hetkiä, joita on kiva sitten kiikkustuolissa lapsenlapsille kertoilla! Paitsi, että niistä ei muista mitään.

Jostain kumman syystä muistot ainakin meidän kahden ensimmäisen allergisen pienokaisen vauvavuodesta ovat hyvin hataria. Ja voi tosiaan olla, että ei tämän kolmannenkaan ensimmäisestä vuodesta kovin selkeitä muistoja jäisi, jos ne pelkän muistelun varaan jätettäisiin! Siksipä on ensi sijaisen tärkeää kirjata niitä juttuja ylös. Kynä sauhuamaan aina kun mahdollista, ota paljon kuvia ja videoita!!! Älä. Laista. Tästä. Se vauvuus ja vauvuusaika on niin ainutlaatuista, että haluat palata siihen uudestaan ja uudestaan myöhemmin. Se vilahtaa silmän räpäyksessä ohi, vaikka se yön pikkutunteina ei siltä tuntuisi. Usko minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaamista muuten puoltaa myös se, että vauvakirjaan tavataan kirjoittaa ylös juurikin ne kivat jutut ja hetket. Jos vaikka vauvavuosi olisikin osoittautunut vanhemmille kaikkea muuta kuin puuteriseksi (öiset heijailumaratonit, väsymys, kaoottisuus, parisuhteen koitinkivet, identiteettikriisit… mitä näitä nyt on), on se vauva iki-ihana ja ainutlaatuinen joka tapauksessa. Ensimmäisen vuoden kehitys on ällistyttävää, iloa täynnä ja ansaitsee tulla raportoiduksi! Vauvakirjan avulla niihin hyviin hetkiin on mahdollista keskittyä ja uppoutua myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Sen avullahan voi oikeastaan muistaa raskaankin vauvavuoden uudestaan niiden hyvien juttujen kautta.

Ja hei! Eiväthän ne ainutlaatuiset ensimmäiset siihen ensimmäiseen vuoteen pääty! Outi Virtasen (Sokru) kirjoittama ja kuvittama Pienen oma kirja – Muistoja ensi vuosistani (Kirjapaja) loistaa juurikin tässä, sillä kirja jatkaa eloaan myös sen maagisen vauvavuoden jälkeen aina kouluikään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaan voi tallentaa muistoja matkustelusta, lapsi voi kirjoittaa tarinoita, lempiasioitaan ja kertoa esimerkiksi taidoistaan. Kirjassa itseäni viehätti sisällöllisesti myös mukavan arkea arvosta ote, kuten kohdassa ”Omia tärkeitä ekoja kertoja”, johon voidaan muistella koska on matkustettu ensimmäisen kerran bussissa, käyty saunassa, uimassa jne. Kirjan kuvitus on lyömättömän ihana, kuten kuvista voi havaita! Olen kovin mieltynyt Outin kuviin ja teoksia löytyy meiltä useammastakin huoneesta (lue lisää täältä).

Pienen oma kirja on kaunis ja pitkään ilostuttava lahja joko omalle lapselle, lapsenlapselle, ystävälle, odottajalle tai kummilapsen perheeseen. Suosittelen lämpimästi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä -blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

(Pienen oma kirja – muistoja ensi vuosista: kirja saatu)

SaveSave

Temppu ja kuinka se tehtäisiin

Kävin eilen ensimmäisen kerran kolmannen lapsemme syntymän jälkeen jossain ilman vauvaa. Pumppasin maidot jääkaappiin ja jännitin (turhaan) hyväksyykö juniori appeensa silikonisen tutin kautta. Kiukuttelin varmuuden vuoksi miehelle ennen lähtöä jännitystäni, joten sabotoin näin mahdollisuuteni lähteä hyvällä mielellä. Priceless.

Olin nähnyt trailerin vasta ensi-iltaan tulleesta elokuvasta Tully ja elokuva näytti paitsi melko ajankohtaiselta myös hauskalta. Pyysin mukaan niin ikään kolmen pienen lapsen äidin naapurista ja varauduimme mukavaan ja virkistävään elokuvakokemukseen. No ihan sitä emme saaneet. Teatterista poistui kaksi jokseenkin ahdistunutta naista. Toinen meistä koki erityisen raskaaksi elokuvan alun, toinen lopun. Kokemus on luonnollisesti katsojan silmissä, mutta yhtä kaikki itselleni jäi melko valju olo elokuvasta. Olo jota en saa oikein karistettua päältäni. En voi juurikaan ruotia elokuvan juonta pilaamatta sitä, joten kannattaa siis katsoa itse ja vetää omat johtopäätökset siitä.

En ole ihan varma kenelle elokuva on suunnattu. Se kourallinen naisia, jotka elokuvaa olivat asettuneet katsomaan sunnuntaisena iltana, ei tuntunut mitenkään ilahtuneelta tai virkistyneeltä kokemuksen jälkeen. Teatterissa oli pysähtynyt, ehkä hieman surullinen tunnelma. Elokuva ei antanut vastauksia tai oikeastaan kysymyksiäkään, ei katharsista tai selitystä. Mutta ehkä siinä olikin juuri sen pointti.

Individualistisen kulttuurin deprivaatikokeessa, jota äitiydeksi kutsutaan, identiteetti räjähtää viimeistään synnytyssalissa pirstaleiksi, jos integriteetilläsi pyyhitään lattioita (lue lisää obstetrisesta väkivallasta esim. täältä). Sen, että sait elävän lapsen syliisi tulee pyhittää kaiken jota koit ja jota tulet kokemaan, olkoonkin se vaikka kuinka sanoinkuvaamattoman hirveää, nöyryyttävää tai kivuliasta. Ja tavallaan itsekin koet näin, koska kiitollisuus lapsesta on niin ylitsevuotavan valtava. Mutta se ”entinen minäsi” ei kuitenkaan osaa välttämättä hävitä rimpuilematta ja rakentuu asetelma, jossa et tiedä enää oletko lintu vai kala. Jollain tavalla muutut näkymättömäksi tai et enää tunnista sitä mitä presentoit.

Valitset ja teet niin tai näin, se on jostain vinkkelistä väärin ja koska roolisi on jotenkin niin hämmentävän julkinen ihan kenellä vain on tavallaan oikeus se sinulle kertoa. Jos pahastut, olet syyllistyvä äiti. Toisaalta sinulle viestitetään sitä, että jos muutut olet epäonnistunut ja säälittävä, koska olet ”uppoutunut äitiyteen” tai ”otat sen liian vakavasti”, toisaalta muutosta kuitenkin edellytetään ja se tiedetään väistämättömäksi. Julkisilla paikoilla olet vaunuinesi tiellä, mutta kotiin ei saisi hautautua. Oikeastaan et tiedä missä sinun pitäisi olla. Töissä? Kotona? Jos väsyt, vika on liiassa suorittamisessa, siinä että tapasi olla äiti on vääränlainen tai siinä että et osaa pyytää apua. Ja jos pyydät apua, lävähtää ”ei pitäisi hankkia niitä lapsia, jos xxx” – kortti.

Äitiys voi olla armotonta, jos sinun oletetaan selviävän yksin, sillä yksin selviäminen ei ole mahdollista. Se on loppumaton reality-show, jossa syöt päivästä toiseen matoja, mutta tässä seikkailussa saarelta ei pääse pois. Se on siis tavallaan peli, jota ei voi voittaa, mutta jota voi kaiketi oppia pelaamaan. Temppu on siinä, että sinun tulisi onnistuaksesi saada se näyttämään helpolta, muuten ihmiset eivät halua nähdä sinua, koska sitä rimpuilua on kiusallista seurata. Ihan itsestäkin.

Tully – Traileri: https://www.finnkino.fi/event/302589/title/tully/ 

Kokemus puolellamme?

”Vauvat ne nyt vaan itkee!” *Tähän sellainen emoji jolla räjähtää päälaki*

Kolmannen poikamme syntyessä vuoden alussa olimme jälleen onnesta soikeina, joskin taustalla väreili harmaa ajatus: tälläkin kertaa? Muutamassa viikossa alkoi olla päivän selvää, että kyllä vain. Tälläkin kertaa. Sinänsä on selvää, että jos perheen molemmat vanhemmat ja kaksi aikaisempaa lasta ovat allergisia, että todennäköisyydet ei-allergisen lapsen syntymiselle ovat melko laihat. Mutta ainahan sitä voi toivoa.

Kullannuppu

Vauvan suolioireet alkoivat siis reippaasti ensimmäisten viikkojen aikana ja tällä kertaa tunnistimme niin silent-tyyppiseen painottuvan refluksin erotuksena normaalista ”puklailusta” ja nieleskelystä kuin pyllyn palamisen iho-oireena tavallisesta vaippaihottumasta. Kun homma alkoi näyttää riittävän tutulta, ryhdyimme toimeen.

Kipuitku, tumman vihreä kakka, äärimmilleen ilmasta turvonnut vatsa.

Ensin pyrimme sulkemaan pois rakenteellisia tekijöitä. Juniorin riesana olivat melkoisen kireä kieli sekä huulijänne, jotka sai imuotteen huonoksi ja hänet nielemään ilmaa reippaasti syödessään. Kielijännettä operoitiin pariin otteeseen julkisella puolella, mutta imuote pysyi surkeana osittain todennäköisesti riittämättömän leikkaamisen osittain myös kireän huulijänteen vuoksi. Kävimme myös Töölön suunnalla kehutulla osteopaatilla, ken käsitteli ja totesi, että ei löydä lapsen kropasta jatkohoitoa vaativia jumeja tai virheasentoja, jotka selittäisivät vatsavaivoja. Alkoi näyttää sitä, että oli aika kääntää syyttävä sormi myös mahdollisten allergisoivien ruoka-aineiden puoleen.

Vauvan imuote alkoi (luojaparatkoon) kammottavien kivuliaiden viikkojen jälkeen parantua suun kasvaessa parin kuukauden iässä riittävästi, jotta hänen oli helpompaa muodostaa pysyvä ote syödessään, eikä ilmaa enää mennyt niin paljon vatsaan. Vauvan kakkaosasto normalisoitui synkän vihreästä tuotoksesta maitokakaksi nopeasti aloitettuani imetysdieetin, eli jätettyäni sen perinteisen maito-muna-soija sarjan ruokavaliostani. Ilmavaivat sen sijaan jäivät. Tämä kertoi mahdollisesti siitä, että joku edellä mainituista osaltaan sekoitti suolistoa, eikä syy vihreään ulosteeseen ollut pelkkä nieleskelty ilma, kuten usein sanotaan. Ja myös siitä, että joku ruokavaliossa edelleen teki suolioireita.

Kivulias nieleskely ja maidon hissaaminen ruokatorvessa. Levottomuus ja kivuliaisuus syömisen jälkeen. Kirkas tai rakeinen vatsahapoille haiseva oksentelu. Vain pystyasennon kelpuuttava pienokainen. Jatkuvaa liikettä edellyttävä vauva. Lyhyet unipätkät, hereille säpsähtely. Kuolaaminen ja nyrkin sekä sormien syöminen. Selän kaarelle vetäminen. Kalpeana kirkuva vauva. Kivusta katoava kontakti.

Refluksi tuntui pahenevan viikko viikolta. Kotimaisten gluteeniviljojen poisjättäminen ei tuntunut tekevän suurtakaan muutosta (ehkä koska käytin niitä niin vähän muutenkin), mutta esimerkiksi jättäessäni paljon käyttämäni kauran pois, ero oli merkittävä. Refluksi ja ilmavaivat hellittivät selkeästi.

Iho järkyttävän kuiva, hilseilevä, paksuuntunut, punainen, laikukas, pisteikäs, lehahteleva, kutiseva, rikki. 

Vauvan koko vartalon peittäneet iho-oireet pahenivat viikko viikolta. Kun hänen päänahkansa aukesi niin pahasti, että se alkoi vuotaa kudosnestettä, varasin suosiolla ajan sille Pikkujätissä vastaaottavalle ihanalle lasten allergologille, ken on jo käsite. Häneltä saimme ensihätään määräyksen kortisonivoidekuuriin, vinkin hyvään pesuöljyvalmisteeseen sekä kunnolla rasvaisen perusvoiteen reseptille. Näillä saimmekin ihoa nopeasti parempaan suuntaan.

Olin pikkuhiljaa karsinut ruokavaliostani myös maissia sekä pähkinöitä. Iho-oireiden mennessä todella pahaksi, jätin ne tyystin pois maapähkinöiden (palkokasvi) sekä manteleiden ohella. Viimeisimpänä ruokavaliosta karsitun mantelin pois jättämisen jälkeen iho-oireet helpottivat selkeästi. Iho lähti paranemaan nopeasti ja paksuuntunut iho suorastaan kesi pois muutamassa päivässä. Iso merkityksensä oli myös varmasti hyvillä voiteilla, mutta nyt tauottaessani rasvoja, oireet ovat pysyneet poissa. Muutamassa viikossa ihosta tuli ensimmäistä kertaa ihan tavallinen, kaunis vauvan iho. Silmien hierominen sekä kasvojen kynsiminen loppuivat (ja näihin rasvaa ei luonnollisesti edes laitettu).

Tätä kirjoittaessa Juniori on ylittänyt kolmen kuukauden iän. Aurinkoinen ja temperamentiltaan helposti tyyntyvä vauva. Täyttä rautaa ja rakkautta, koko pieni pojan pallero. Rakastaa seurailla erityisesti isoveljiensä puuhia.Hän hymyilee koko olemuksellaan, jokeltaa pulputtaa pitkiä tarinoita ja hihkuu intoa. Myös ensimmäinen hassuttelulla aikaan saatu nauru on kuultu.

En voi välttyä ajatukselta, mikä vauvan vointi olisi nyt, jos olisin esikoisen vauva-ajan tapaan kuunnellut esimerkiksi neuvolaa ja jatkanut mahdollisten allergeenien välittämistä äidinmaidon kautta (lue lisää täältä: Suossa lapsen suolioireisen allergian kanssa?) Vaikka nykyinen ”virallinen” linjaus on, ettei vauva voi saada oireita ruoka-aineista äidinmaidon välityksellä, todistan tuhansien äitien tavoin vahvasti tätä vastaan nyt kolmen imettämäni lapsen kokemuksella. Ihan_tasan_voi. Tästä myöhemmin lisää.

Lievältä vaikuttava nuha paljastuukin lääkärissä keuhkoja avaavaa hoitoa vaativaksi infektioksi. Sairaalalta vältytään, mutta vauva saa perheen ensimmäisen Ventoline-määräyksen. 

Iho- ja vatsavaivat kiusaavat vauvaa jonkin verran edelleen, mutta niiden kanssa pärjätään ja vauva saa nyt nukuttua jo melko hyvin. Meidän perheemme mittakaavassamme erittäinkin hyvin. Juuri nyt voinnissa tosin ollaan taas valitettavasti menossa taaksepäin, jonkin tekijän pahentaen iho-oireita sekä refluksia. Yritämme jäljestää tätä oire- ja ruokapäiväkirjan avulla ja olemme suuntaamassa oireita helpottamaan Annukka Moilasen (Tmi Pienet Sydämellä) luokse aloittaaksemme vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan hoitosarjan. Annukka on toimintaterapeutti, kenellä on vuosien laaja kokemus lasten toimintaterapiasta, allergioista ja refluksista. Toimintaterapeuttina Annukka on myös esimerkiksi aistisäätelyasioiden asiantuntija ja osaa havainnoida lapsen hyvinvointia kokonaisuutena. Hänen luokseen kannattaakin suunnata esimerkiksi siinä tilanteessa, kun ei oikein tiedä mistä on kysymys tai mistä aloittaisi oireilevan lapsen kanssa.

Siinä. Perheemme on siis edelleen vankasti suossa suolioireiden kanssa, mutta ainakin tämä on tuttu suo, nyt vain höystettynä myös niillä iho-oireilla. Kokemus siis puolellamme, kaiketi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

ps. Jos painit vauvasi kanssa samojen asioiden parissa, suosittelen myös tutustumaan Allergialapset Ry:n sekä Refluksilapset Ry:n sivuihin sekä Facebookin vertaisryhmiin!

Kestävyyslaji

Tänään aamulla Helsingin Sanomia lukiessani, silmiini osui kolumni ja ajatus: ”Rakastumisessa on kysymys siitä, kuinka kahden ihmisen parhaat puolet sopivat yhteen. Rakkaudessa on kysymys siitä, kuinka hyvin heidän huonot puolensa sopivat yhteen.”

Kyllä. Rakastuessaan sitä haluaa häivyttää taustalle ne toisen huonot puolet ja rakentaa mielikuvan niiden hyvien perusteella. Ensin homma on siis vähän kuten Naisten kymppi: menee kävellenkin ja alussa vallitsee karnevaalitunnelma. Kun rakastumisen vaiheesta siirrytään siihen rakastamisen aikaan, hommasta alkaa tulla kestävyyslaji.

Kun niiden huonojen puolien yhteen sovitteluvaiheenkin jälkeen toteaa, että kyllä, tällä mennään, tavataan siirtyä siihen lisääntymisen vaiheeseen. Lapsen myötä rakkaus lisääntyy eksponentiaalisesti. Maailmaan kokonaan uusi rakastettava ja pyytettömästi rakastava yksilö. Mutta sitä lisääntyjien rakkautta myös koetellaan – pikkulapsivaihehan voi ilmetä ajoittain melko armottomana. Siirrytään puolimaratonille.

Toinen lapsi. Kukaan ei nuku. Siirrytään parisuhteen pitkänmatkan juoksussa täyspitkään maratoniin ja siihen vaiheeseen, kun joka paikkaan saattuu ja miettii, että mitä järkeä tässä on.

Kolmas lapsi. Kaikki allergisia. Siirrytään triathlon-moodiin. Kaikki tiedostaa, että tässä ei ole mitään järkeä maratonin lisäksi uida 3,8 ja pyöräillä 180 kilometriä, mutta niin sitä vaan mennään. Välillä matka taittuu helpommin, joskus tekisi mieli paiskata fillari sinne jonkkaan. Ja paiskaatkin. Puoliso käy nostamassa sen, eikä sano mitään ja matka jatkuu.

Matkalla ei saa jäädä liikaa miettimään (ainakaan näinä vauvavuosina) minkälainen aika suorituksesta tulee, vaan pyrkii vaan sinne maaliin keinolla millä hyvänsä ja huomaa, kun toisella alkaa hapottaa. Ja todella huomaa myös ne paikat ja teot, joilla puoliso yrittää omaa matkaasi keventää. Jossain vaiheessa sitä sitten kai tajuaa, ettei sitä maaliviivaa ole, on vain se matka. Jotkut luovuttavat tässä vaiheessa, toiset alkavat ihailla maisemia. Ja veren maku suussa helpottaa.

Kestävyyslaji se on! Kiitos siis puolisoni, tästäkin oksennustaudin sävyisestä syntymäpäiväviikonlopusta ja siitä peräänantamattomuudesta, jolla arkea eteenpäin kompuroimme ja raastamme. Meidän huonot puolemme taitavat kuitenkin sopia aika hyvin yhteen.

Kukat

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

ps. Ja ei, en ole juossut maratonia, en edes puolikasta, joten mitäpä tästä tiedän.

 

 

 

 

Vauvaperheen luottokamat

Sitä sanotaan, että vauva ei tarvitse ensimmäiseen puoleen vuoteen oikeastaan muuta kuin tissiä, vaippoja ja muutaman vaatteen! Tai en mä tiedä kuka noin sanoo, ei se totta ole ainakaan. Tässä muutamia luottoasioita, jotka olemme itse kokeneet vauvavuoden arkea helpottavina.

Vaavisänky

Koska perheessämme on Juniorin lisäksi kaksi pientä viliskanttia, ihan koko päivää ei voi viettää makuuhuoneessa tai sohvalla pienen aarteen unta tuijotellen, vaan pyykki- ja ruokahuollosta sekä vanhempien sisarusten huomionnista on pidettävä huolta. Siksipä oli ja on kätevää, että vauvalla on mahdollisuus torkkua sekä hengailla sängyssä, jonka saa tarvittaessa rullattua mukanaan. Itse arvostan myös mahdollisuutta käydä vessassa saati suihkussa ilman, että joudun miettimään innostuuko perheen kaksivuotias ottamaan vauvanhoidollisia tehtäviä itselleen vähän liian reippaasti äidin ollessa pois näköpiiristä.. Koska sänky on vuokrattu, se palautetaan näppärästi vuokra-ajan päätyttyä mukana tulleessa pahvilaatikossa, eli Tori- saatikka Facebookkirppisrumbaa ei tarvitse käydä läpi (*WO HOO!!*). Vaavisänky saa meiltä 10/10 käytettävyydessä ja hyödyllisyydessä! Lue lisää täältä: Vaavi.fi

Vaavisänky
Hän nukkuu ja minä se vaan lueskelen Hesaria! (tilanne lavastettu)

Manduca

Manduca on ollut kokemukseni mukaan helppokäyttöinen ja suht ergonominen, kunhan sen saa vaan säädettyä oikein. Vauvan kantaminen mahdollistaa esimerkiksi refluksin vuoksi vain pystyasennossa viihtyvän vauvan kanssa puuhastelun kotona (kaksi vapaata kättä, wohoo!!) sekä liikuskelun julkisilla paikoilla myös ilman rattaita. Tällä kertaa olen luvannut itselleni opettelevani kunnollisen kudotun liinan sitomisen, sillä trikoiset pitkät liinat ovat saaneet aikaisempina vauvavuosina vain hihani palamaan. Vauva on tätä kirjoittaessa 3 kk ja kaunis kankainen liina lepää edelleen kaapissa. MIKSI?? Manduca on vaan liian helppo.

ManducaBabyBjörn -sitteri

THE sitteri. Kallis tosin, joten kannattaa bongailla käytettyjä. Vauvan vähän kasvaessa tämä sittereiden sitteri on hitsin näppärä ja vauvalle mukava paikka hengailla sekä tiirailla perheen touhuja miellyttävän hytkymisen saattelemana. Ainakin meillä juniori on varsin viehättynyt myös vekottimen lelukaaresta, joten kannattaa hommata se samalla.

Sitteri ja pallo
Parhaat hytkyttäjät: pinkki jumppapallo ja BB

Jumppapallo

Kymmenen euron sijoitus, joka pesee meillä hytkyttelytehossaan keinutuolin, heijauksen ynnä kaikki muut vauvan vatsanväänteitä helpottamaan yritetyt viritelmät ja säästää hytkyttelijän kroppaa, kunhan muistaa pitää ryhdin ja korsetin tuen hyvänä. Tai vähintään tuo vaihtelua asuntoa ympäri vauvan kanssa tarpomiseen ja heijaamiseen. Oli kätevä myös synnytyksen alkuvaiheessa kotona supistusten vastaanottamiseen ja tulee käyttöön tämän lisääntymisen runteleman maallisen majan kuntoutuksessa sitten joskus.

Phil & Teds Sport + kantokoppa

Kompaktein tapa saada vauva, taapero/leikki-ikäinen ja leikki-ikäinen liikkeelle! Kuten kirjoittelin taannoin päiviyksessä Hyvät tuplarattaat taaperolla ja leikki-ikäiselle, uudet Phil & Teds Sportit ovat olleet sijoitus mukavuuteen perheessä, jossa lapsilla on pieni ikäero. Kantokopassa vauva on näppärä napata mukaan esimerkiksi neuvolassa ja kopan saa säädettyä hieman kohoasentoon (esimerkiksi refluksoivien pienokaisten vanhemmille tämä on erittäin tervetullut ominaisuus).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Baby-Vac

Törkeän kova vekotin flunssan iskiessä talouteen! Imaisee sitkeänkin tuotoksen lapsen nenästä muutamassa sekunnissa, mutta on silti riittävän hellävarainen, jotta sitä voi käyttää pienelläkin vauvalla. Tätä vempelettä meille suositeltiin aikanaan keskimmäisen vauvuusaikana Lastenklinikalta ja hyväksi sijoitukseksi olemme kokeneet. Käytämme tätä ajoittain myös jo neljävuotiaalla esikoisella, kun sitkeää limaa on niistämällä vaikeaa saada kokonaan pois. Voittaa mennen tullen tyhjennystehossaan ja miellyttävyydessään muuten ihan toimivan räkäimurin Nenä Fridan. Ja molempi parempi – Fridalla kannattaa imuroida nenää päiväsaikaan ja jättää Baby Vacin käyttö esimerkiksi ennen nukkumaan menoa tapahtuviin imurointeihin, jotta nenän limakalvot eivät ärsyynny liiaksi. Mukana menossa myös Physiomerin Baby Mist.  Lue lisää Baby Vacista täältä: Baby-Vac nenäimuri.

Rintapumppu ja kaverit

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vauvan imuote on kireiden jänteiden vuoksi pahasti pielessä, imetys sattuu yhtä paljon kuin synnytyssupistukset, nännisi halkeaa pahasti yöllä etkä tajua sitä ja heräät aamulla vauvan kanssa yltä päältä hurmeessa syötettyäsi bebelle aimo satsin ehtaa verta? No toivottavasti et. Mutta jos tiedät, niin tiedät varmaan myös, että helppokäyttöinen, mutta tehokas rintapumppu tulee tarpeeseen esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa, jossa imettämiskivut ovat sietämättömät ja veri lentää. Tulee myös joskus vapauttamaan minut luennoille yms. vapaalle, kun iskä-mies saa ruokittua jälkikasvua pumpatulla mölöllä, ilman että täysimetyksestä täytyy luopua.

Saadessani Medelan käsikäyttöisen rintapumpun ystävältäni lainaan suhtauduin siihen ensin hieman skeptisesti, sillä aikaisempien lasten kanssa olin käyttänyt satunnaisesti (_puolentoistasadan_) Aventin elektronista rintapumppua – ja vihannut sitä kerta kaikkiaan perin juurin. Koin henkilökohtaisesti kapistuksen ja sen käytön todella ärsyttäväksi. Mietin, että mitenköhän rasittavaa homma mahtaa olla tuolla käsikäyttöisellä vempeleellä. Medelan simppeli pumppu osoittautuikin hurjasti tehokkaammaksi ja helpoksi käyttää! Erittäin positiivinen yllätys ja kätevä vekotin. Hyvä saatavuus ja edullinen hinta lisäävät suositeltavuutta.

Medelalta löytyy myös muita edullisia, mutta tarpeellisia varusteita imetykseen, kuten esimerkiksi Purelan (aivan parasta paitsi nänneihin, myös huulirasvana!) ja maidonkerääjät (toimivat loistavasti myös liivinsuojina, jos nänninpäät ovat pahasti auki).

Aventin desinfiointikupu

Jatkuva hellan kuumentaminen tuttien ja mahdollisten pullojen keittelyn takia on paitsi rasittavaa myös vaarallista. Vanhemmat lapset häröilevät kiehuvan veden äärellä vailla itsesuojeluvaistoa ja itse unohdan kattilan kiehumaan, koska tekijä X (yllättävä muuttuja) plus Y (massiivinen univaje) kertaa Z (lasten lukumäärä) = kohonnut palovammojen sekä asuntopalon riski. Niinpä mikroon laitettava desinfiointikupu on ollut mielestäni suorastaan briljantti ja elämää helpottava keksintö! Kuvulla voi putsata vaivatta useaankin kertaan päivässä tutteja, pumpun ja pullot, joten pulloja ja tutteja ei tarvitse hamstrata mahdotonta määrää, jos käyttötarve on satunnaista tai vaihtelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvi

Kysyin mieheltä mikä hänestä on vauvavuoden tärkein hankinta. ”Kahvi”, oli vastaus. Nii-i. Oispa.

Seuraa Perheestä blogia Facebookissa ja Instagramissa

Kahvi
Hieman tärähtänyt kuva sopii aiheeseen paremmin, kuin hyvin

Asioiden välillä -blogi

välillä (verbi)

  1. kahden esineen, paikan, raja-arvon välisellä alueella tai matkalla, välissä.
  2. kahden ajankohdan välisenä aikana.
  3. kahden tai useamman keskinäisistä suhteista: kesken.

Asioiden välillä -blogista löydät niin arjen toimintaa helpottavia vinkkejä, tuotteita ja juttuja kuin mielipiteitä ja ajatusten virtaa elämästä ruoka-allergioiden keskellä.

Perheemme tekevät vanhempien lisäksi kolme ihanaa pientä poikaa, Esikoinen (6v), Keskimmäinen (5v) ja Kuopus (2v), jotka ovat mullistaneet ja täyttäneet maailmamme rakkaudella ja ajoittain kaoottisella kohelluksella. Yhteistä alkutaivaltamme ovat sävyttäneet lasten moninaiset ruoka-aineallergiat ja -yliherkkyydet valvomisineen ja kipuiluineen.

Asioiden välillä on osa Pikkusiilit -someyhteisöä, jonka löydät Facebookista ja InstagramistaLaita Asioiden välillä -blogi seurantaan myös Instagramissa. Reseptejä allergialeivontaan ja -ruokiin löydät rinnakkaiselta sivustolta Erikoisenhyvaa.com 

Jatka artikkeliin Asioiden välillä -blogi

Kolmas lapsi. Miksi?

Miksi toivoa vielä kolmatta, kun on jo saanut kaksi upeaa lasta?

Mistä nyt ylipäätään syntyy toive isosta perheestä. Olen itse ainoa lapsi ja mielestäni ollut varsin tyytyväinen osaani. Olen viihtynyt hyvin paitsi ystävien seurassa myös yksin. Muistan kuitenkin lapsena ajoittain kaivanneeni enemmän porukkaa ja elämää ympärilleni.

Sittemmin äitiydyttyäni en oikeastaan hetkeäkään ajatellut, että en haluaisi lapselleni sisaruksia, joten toive useammasta lapsesta on siis syntynyt todennäköisesti samalla, kun päätös ylipäänsä yrittää lisääntyä. Miehelläni on kolme sisarusta, joten hänelle kolmen lapsen perheen konsepti oli ”normaali”, joskaan hän ei mitään toiveita suoranaisesti tähän suuntaan esittänytkään. Hänen puolellaan sukua perhekoot ovat huomattavasti isompia, kun taas oman sukuni puolelta taas löytyy enemmän yhden lapsen perheitä. En ole kuitenkaan koskaan tietoisesti pitänyt isoa perhettä tavoitteenani, lapsia kun saadaan tavallisesti yksi kerrallaan. Ilmeisesti toive isosta perheestä kuitenkin kyti alitajunnassani.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, äitiyden ristipaineissa on raskasta kahlata, jos antaa liikaa painoarvoa sille, mitä kuvittelee kaikkien muiden ajattelevan. Nykyään lasten saamiseen liittyy myös ympäristöllisiä näkökulmia, jotka tuovat uuden, kovasti viime aikoina keskustelussa painotusta saaneen juonteen lisääntymispohdintoihin.

Kolmatta lasta odotellessani en voi välttyä ristiriitaisilta tuntemuksilta lukiessani keskustelua siitä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on yhtäkkiä sankarillinen ekoteko ja vastaavasti lisääntyminen synneistä suurin. Aina päivystävä syyllistyvä äiti ajattelee välittömästi martyyrin kyyneleitä nieleskellen, että ”kiva juttu, pieleen meni tämäkin ja turha yrittää iloita siitä, että on saanut synnyttää tuskalla ja vaivalla uutta elämää tähän tuhoutuvalle pallolle, kiitos ja anteeksi”. Onneksi kuitenkin Antti Rinteen taannoinen aivopieru synnytystalkoisiin osallistumisesta toi vähän vastapainoa tälle ;D Neljäs on sitten isänmaalle ja sitä rataa. Anna_mun_nyt_kaikki_kestää.

Kyllähän tuo ihmissuvun tyrehdyttämisaie ekologisuuden nimissä on vähintään melko linkolalainen näkemys, jossa ilmeisesti mikä vaan ihmiskuntaa harventava katastrofikin on ihan jees. Kenelle tätä elintilaa yritetään säästää, jos hyvinvointiyhteiskunnan seuraavat koulutetut sukupolvet jätetään tekemättä? Eikö juuri heissä voisi olla pelastuksen siemen?

Näkisin myös, että monelle ekologisuus on todellisuudessa sekundaarinen syy valittuun lapsettomuuteen. Jostain alkukantaisesta ydinminästä kumpuava toive lapsesta on niin voimallinen, että kun se iskee, niin kyllä siinä lakoaa jaloinkin ekosoturi, jos edellytykset lapsen saamiselle muutoin ovat olemassa. Päätös lapsettomasta elämästä ei synny ympäristöystävällisyys, vaan aivan jotkut muut asiat edellä, väitän. Pelko pärjäämisestä, epävakaat ajat (koska muuten viimeksi ovat vallinneet ”vakaat” ajat??), heikko tukiverkosto, hyvän puolison puute jne… Toki tällä lapsettomuuden ekologisuutta korostavalla retoriikalla vapaaehtoisesti lapseton henkilö viimein vapautuu vuosikymmeniä vaivanneesta ”itsekkääksi” nimittelystä. Mikä nyt on vähintään hyvä juttu.

Väestöliiton perhetoimintojen johtaja kirjoitti hyvin mielestäni Helsingin Sanomien mielipideosiossa 24.7.2017 Lapseton elämä ei ratkaise maapallon ongelmia:

Ympäristösyistä syntymättä jäävän lapsen hiilijalanjälki täyttyy helposti jollakin muulla tai jonkun muun kulutuksella. Jos lapsia ei hankita, lapsettoman arjen tuoma tila ja vapautuvat resurssit käytetään muihin, usein kulutusta lisääviin toimintoihin, kuten lomamatkailuun kaukokohteisiin. ———- Lapsen elämässään aikaansaama hoiva, ilo, luovuus, innovaatiot ja työ, joilla maailman tilaa pystyttäisiin parantamaan, jäävät toteutumatta. ——– Avainasemassa ovat ihmisten elintavat ja teknologia vauraissa maissa – etenkin energiantuotanto, liikenne, jätteenkäsittely ja ravinto. Ilmaston ylikuumenemista voidaan torjua vain ratkaisemalla niihin liittyvät ongelmat.

Ihmisille kaikkialla tarvitaan myös keinot rajoittaa lapsilukua silloin kun he niin toivovat. Tälläkin hetkellä 214 miljoonalla naisella ei ole ehkäisyä, vaikka he eivät halua lasta.”

Seuraan uteliaana ja ajoittain ymmälläni poikieni vuorovaikutusta, sillä itsehän en ole ainoana lapsena saanut koskaan kokea samaa. Veljesten touhu näyttäytyy suurimman osan aikaa nahisteluna ja kilpailuna, mutta pienten miesten väliset ajoittaiset empatian, tuen ja jaetun ilon hetket saavat sieluni sulamaan. Minusta on syvästi merkittävää ja ihanaa, että pojilla on tässä maailmassa vanhempiensa lisäksi toisensa ja kohta toivottavasti myös yksi sisarus lisää.

Aion tietysti jatkossakin iloita lapsistani ja heidän tuomastaan ilosta ja rakkaudesta, enkä aio potea huonoa omatuntoa planeetan tuhoamisesta tai katumusta lasteni vuoksi – sen sijaan poden sitä esimerkiksi kuluttamistavoistani, ravinnon ympäristövaikutuksista, kierrätyksestä ja näihin pyrin vaikuttamaan. Pyrin myös ohjaamaan lapsiani vastuulliseen, muista välittävään, aktiiviseen kansalaisuuteen, ja toivon, että he pitävät huolta heikommista ja ympäristöstään paremmin kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Kolme_karhunpentua
Original: Katja Saario