Vaatelaastari säästää luontoa ja lompakkoa

*yhteistyö: Vaatelaastari, Oikiat Desing Oy*

Rakastan tätä tuotetta! Olen esitellyt Vaatelaastaria aikaisemminkin blogin Instagramissa, nyt jaan rakkauteni myös täällä blogin puolella.

Kenen mielestä vaatteisiin tulleiden reikien parsiminen on kivaa, käsi ylös? Kai teitäkin löytyy, itse en tähän kategoriaan kuulu, mikä on valitettavaa sillä pikkukundit taikovat reikiä vaatteisiinsa kuitenkin varsin merkittävällä tahdilla. Trikoohousujen ehjät polvet esimerkiksi = katoava luonnonvara.

Katoavista luonnonvaroista puheen ollen, vaatteita kannattaa paikata muutenkin kuin rahallisessa pihistelymielessä: Suomessa vaatteita ja kodintekstiilejä hankitaan ja hävitetään saman verran, eli noin 70 000 tonnia vuodessa. Tämä tekee noin 13 kiloa per nuppi. Vaatetta hankkiessa kannattaa pitää mielessä, että puuvillan viljelyyn tarvitaan runsaasti vettä, kastelujärjestelmiä pyöritetään vedellä ja esimerkiksi Kiinassa, joka on merkittävä puuvillan tuottaja, sähköä tuotetaan kivihiilellä. Sekä viljelyssä että jälkijalostuksessa käytetään myös runsaasti erilaisia kemikaaleja (Lähde: Dahlbo ym. 2015.)

4.3._Lysti
Kuva: Vaatelaastari, Oikiat Desing Oy

Koska en voi sattuneesta syystä viedä kaikkia korjaamista edellyttäviä vaatteitamme äidilleni, Vaatelaastari on innovaatio, joka on pelastanut lukuisia vaatteita viiden hengen perheessämme.

Tähän mennessä olen pelastanut Vaatelaastarilla ainakin:

  • kaksi lasten talvihaalaria
  • kolmet ulkohousut
  • kolmet sisähousut
  • välikausitakin
  • puolison lenkkarit
  • lapsen kengänkärjet
  • Marimekon kangaskassin

Tästä voi jo laskea paitsi rahallisen säästön, myös ekologisen kuorman, jos näiden kaikkien tuotteiden tilalle olisi ostettu uudet vastaavat. Paikataan ja kannetaan paikattuja vaatteita siis ylpeydellä!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mikä on Vaatelaastari?

Vaatelaastarin lyhyt oppimäärä

  • Helppo, nopea ja hyvännäköinen tapa korjata sisä- ja ulkovaatteita sekä asusteita.
  • Upeita ja katu-uskottavia kuoseja: tuotetta voi käyttää myös vaatteiden koristelemiseen ja tuunaamiseen. Kokeile myös pinttyneiden tahrojen peitoksi!
  • Paikka, joka kiinnittyy ompelematta ja silittämättä vaatteeseen.
  • Kotimaista designia, joka myös valmistetaan Suomessa.
  • Eettinen valinta.

Vaatelaastareita löytyy nykyään kolmea eri mallistoa

Käyttäminen

  • Irrota laastari kangaspuolelta – älä koske liimapintaan!
  • Kiinnitä paikka kankaaseen liu’uttaen.
  • Paina 1-2 minuuttia, kiinnitä erityistä huomiota reunoihin.
  • Vaate on heti käytettävissä, mutta anna paikan tekeytyä mielellään kolme vuorokautta ennen pesemistä (40°C), näin liima ehtii tarttumaan materiaaliin hyvin, joka parantaa pesunkestävyyttä.
  • Vaatelaastaria voi leikata, mutta muista mitä isompi liimapinta, sitä paremmin laastari tarttuu.
  • Puuvillaisessa materiaalissa paikka saattaa lähteä hieman rispaantumaan reunoilta – reunat voi tällöin ommella muutamalla pistolla kiinni.

Katso kuinka Vaatelaastari kiinnitetään (Youtube).

20200721_204615

Vaatelaastari in action

Tässä muutamia esimerkkejä Vaatelaastarilla korjaamistani tekstiileistä!

Leggingsien polvet

Lasten ohuiden trikoohousujen polvet tapaavat mennä ennätysnopeasti puhki ilman vahvikkeita. Nämä muutoin oivassa kunnossa, mutta polvesta risat Polarn O Pyretin pöksyt saivat tyylikkäät paikat, ja jatkoivat elämäänsä.

20200721_203302-2

Reikä juoksulenkkareissa

Muutoin vielä oivassa kunnossa olevien lenkkareiden kupeeseen oli repeytynyt ammottava reikä. Laitoin joustavaa ulkopaikkaa reiän sisäpuolelle ja muotoilin kahdesta joustavasta vaatelaastarista palaset ulkopuolelle. Tein samanlaiset myös toiseen tossuun estettisistä syistä ja ennaltaehkäisemään toisen tossun repeämistä samasta kohdasta.

20200721_21020320200721_21011720200721_210142

Lapsen kengän kärki

Lasten kengän kärjet *huokaus*. Hyvä, että nämäkin oli saatu kaupasta kannettua, kun kärjet oli jo raahattu puhki ties missä. Noh, rapatessa roiskuu, sano. Teippasin kärjen vettä hylkivällä joustavalla vaatelaastarilla ja lisäsin heijastavaa vaatelaastaria tehosteeksi. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tämä kerros säilyy menossa mukana!

20200721_210019

20200721_205956

Kankainen olkalaukku

Viimeisin haaste oli paljon rakastamani Marimekon merimieskassi. Kassi oli ollut kaapissa jo pitkään, koska oli kulmista jo niin rispaantunut, mutta en ollut raaskinut luopua siitä. Pahin reikä näkyy alla olevassa kuvassa ja sen sain nätisti umpeen pienellä, joustavalla ulkovaatelaastarilla.

20200721_210439

20200721_210341

20200721_210359

20200721_210410

Koska laukun taskujen kulmat olivat myös kuluneet ruman näköisiksi, muotoilin niihin myös paikat. Voi iloa ja onnea, kun saan tämän loputtomasti tavaraa vetävän kassin käyttööni!!

20200723_103001

#paikkaushaaste

”Äidit Vaatelaastarin takana haastavat koko Suomen mukaan paikkaushaasteeseen! Tyyli on vapaa: parsi, ompele, pidä reikiä ylpeydellä – tai käytä Vaatelaastaria! Pääasia on, että pyrit jatkamaan vaatteidesi käyttöikää. Valitse sinulle paras tapa tai tavat osallistua:

  • Ota kuva paikkauksestasi ja jaa se somessa #paikkaushaaste  
  • Tule Facebookissa mukaan #paikkaushaaste -ryhmään saamaan ja jakamaan parhaita paikkausvinkkejä
  • Osallistu Vaatelaastarin tuotekehitykseen antamalla kehitysehdotuksia ja palautetta Vaatelaastarin käyttökokemuksista.

Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka! Terveisin Anne, Jetta ja Taija”

Lue lisää Vaatelaastarista ja sen taustoista: https://vaatelaastari.fi

HUOM: Asioiden välillä -blogin Instagramissa Vaatelaastari tuotearvonta, johon voit osallistua 30.7.2020 saakka!

Nimetön
Kuva: Vaatelaastari, Oikiat Design

 

Samasta padasta -kirjoista iloa lapsiperheen kokkailuun

*Tuote saatu*

Rakastan kirjoja ja rakastan reseptiikkaa, joten keittokirjat ovat luonnollisesti sydäntäni lähellä. Tämä postista tupsahtanut uusi Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -järkäle ui sydämeeni välittömästi!

Meillä ei enää asu vauvakansalaisia tai sormiruokalijoita, vaan taaperoakselilla vilistävä kaksivuotias, viisivuotias ja kohta koululainen, joten näkökulmani tähän teokseen on alle kouluikäisiä mukeloita sisältävän lapsiperheen.

Leipominen ja erityisruokavalioihin soveltuvien leivonnaisreseptien kehittely on intohimoni, mutta ruoanlaitossa olen melko rutiineihin kangistunut ja tarvitsen todella lisäkipinää. Viikkoruokalistat pyörivät, mutta kaipasivat lisäväriä ja ideoita!

Samasta padasta -kirjat

Uunituore ja upea Samasta padasta -yhteisnide (450 s., 150 reseptiä) sisältää supersuositut Samasta padasta 1 ja Samasta padasta 2 kirjat.

Samasta padasta 1 – osa keskittyy vauvan ja taaperon ruokiin. Idea on pähkinänkuoressa se, että samalla kun hyvää ja monipuolista kotiruokaa itsellesi, valmistat sitä myös vauvalle. Herkullisissa resepteissä on huomioitu eri ikäisten lasten ruokailuun liittyvät huomioitavat tekijät erilaisin värikoodein ja symbolein. Kirjasta on ymmärtääkseni myyty jo 7. painos loppuun, joten hittituote tämä ja syystä.

kansi1
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta 2 -kirja on laadittu ruuhkavuosiralliystävälliseksi ja ideana on, että ruoka on pöydässä nopeasti, edelleen samaa tausta-ajatusta vaalien – resepteistä löytyy sovellukset myös alle 1 -vuotiaille syöjille. Valtavan kaunis teos.

kansi2
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -teos yhdistää edellämainitut ja muodostaa kokonaisuuden, joka kulkee perheen arjessa ensimmäisistä maisteluannoksista koululaiseksi.

 Teos on ruokailun käsikirja läpi lapsuuden: löydät vastaukset kaikkiin vauvan ruokailuun liittyviin kysymyksiin, tahtoikään & ruokailuun, nirsoiluun, kasvissyöntiin… sekä niihin ihaniin hetkiin, kun lapsesi haluaa tulla kanssasi kokkaamaan tai kokata aivan itse. Kirjan tavoitteena on luoda lapsellesi ja perheellesi kaikin puolin nautinnollinen ja hyvä suhde ruokaan nyt ja vuosiksi eteenpäin. (Outi Väisänen)

IMG_20200508_105115_703.jpg
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta allergiaperheessä?

Perheessä, jossa lapsilla on ruoka-allergioita sapuskaa saa olla laittamassa kyllästymiseenkin asti ja pakon edessä, koska kaupasta ei juurikaan löydy sopivia.  Täten uudet maukkaat ja helpot ruokaideat – niitä ei ikinä ole liikaa.

Googlettelu on kätevää, jos etsii jotain tiettyä ohjetta, mutta uusiin ideoihin ja innostumiseen, siihen tarvitaan keittokirjaa, eli jotain kaunista ja innostavaa, jota selailla. Ja juuri siinä, eli inspiraation herättämisessä, Samasta padasta -kirja loistaa! Kirja on täynnä syömisen ja ruoan iloa.

Timjamipullat
Kuva: Outi Väisänen

Meillä homma menee niin, että esikoinen on varsin ennakkoluuloton maistelija. Ihan kaikki ei maistu, mutta kaikki kiinnostaa ja kaikkea maistetaan.  Juuri viisi vuotta täyttäneellä keskimmäisellä on selkeästi nyt vihannesskeptinen vaihe kääntymässä vihanneksia-voi-syödä vaiheeseen, joka on äärettömän ilahduttavaa. Tämä on tapahtunut aikalailla itsekseen. Noh, ehkä olemme maininneet, että vihanneksia syömällä saa lihaksia (koska Risto Räppääjä ja pullistelija, älkää kysykö). Kuopus, tuo rakkauspakkauksemme, syö lähes kaikkea mitä lautaselle laitetaan, nam, namm, nammmm -äänitehosteiden kera. Toki hänelläkin alkaa olla kaksivuotiaan ”mitäs tämä nyt on” suhtautumista osaan ruoista. Makaronilaatikkoa hän vihaa, syystä joka on mysteeri.

Lasten ruokahalut ovat siis hyvät ja tämä on ihan mahtavaa! Se haaste meillä ruokien suhteen on ihan muualla. Kundeilla on nimittäin melkoisesti ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä riesanaan. Samasta padasta syöminen on siis haaste ihan sen vuoksi, että kaikille sopivia ruoka-aineita ei ole mitenkään hirveästi. Mutta niitä kuitenkin on! Useimmiten joudumme kuitenkin valmistamaan useamman ruokalajin.

Kuuden vuoden ruoka-allergiakokkailu ja keittiössä hikoilu on opettanut minut kiertämään ja vaihtamaan raaka-aineita, joten suuri osa Samasta padasta -resepteistä taipuu tavalla tai toisella ainakin isompien poikien ja vanhempien lautaselle pienillä tai isommilla viilauksilla. Jos raaka-aineista muutama tekijä ei sovi, se ei tarkoita sitä, etteikö ohjetta voisi valmistaa toisin. Leipomisessa koostumukset ovat mielestäni ruoanlaittoa kurinalaisemmin sidonnaisempia raaka-aineiden yhdistelmiin ja määriin. Ruoanlaittaminen antaa siis enemmän mahdollisuuksia luovuudelle ja soveltamiselle.

Mielestäni on tärkeää herätellä ja vaalia myönteistä asennetta syömiseen, ruokaan ja ruoanlaittoon allergioista huolimatta. Samasta padasta -kirjat herättävät halun kokkailla, iloita ruoasta ja maistella yhdessä.

Allergiaperheen näkökulmasta toimivia juttua Samasta padasta -kirjoissa:

  • Kirja tuo ruoanlaittamiseen uutta intoa, ideoita ja iloa. Rakastan näiden kirjojen visuaalista ilmettä!
  • Reseptit ovat mutkattomia, joten ruoka-aineiden vaihtaminen toiseen ei ole rakettitiedettä.
  • Kummastakin teoksesta löytyi hyviä sovellettavia reseptejä. Ykkösosan ruokaresepteistä useampi tuntuu sopivan meidän kattaukseemme.
  • Ihanat maustamisideat, joiden avulla samasta ruoka-allergiselle sopivasta ruoasta saa tehtyä samalla ”kaikellisellekin” syöjälle maistuvaa ilman, että täytyisi rakentaa erikseen ruokalajia. Eli juuri tämä kirjojen perusidea toimii meillä allergia- ja normiruokakokkailun yhdistämisessä hienosti!

Suosittelen paitsi babyshower -lahjaksi, myös kaikenikäisiin lapsiperheisiin, joissa kaivataan raikkaita, helppoja ja maukkaita ruokaideoita! Lapsiperheen ehdoton must have -siis tämä teos. Suosittelen!

leivonta
Kuva: Outi Väisänen

Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma

Laadin koronakevään ruoka- ja kauppa-asiointia helpottamaan viikkotasoiset ruokasuunnitelmat, joka osoittautui loistavaksi keinoksi helpottaa ruoanlaittoon liittyvää metatyötä ja suunnitella kauppaostokset niin, että kaupassa harvakseltaan asioiminen tai elintarvikkeiden kotiin tilaaminen on kätevää.

Alla päivittyvä lista, josta löytyy vaihtoehtoja erilaisiin ruokavalioihin sopivista kotiruoista. Listalla on perinteisiä liha- ja kalaruokia sekä vegaanisia ruokia kohdassa kasvisruoka. Kaikki ohjeet ovat gluteenittomia, maidottomia, kananmunattomia, soijattomia ja kaurattomia.

Liitän linkin ohjeeseen saatuani sen valmiiksi tai löytäessäni sopivan – isossa osassa ruokia linkit ovatkin jo ehtineet paikoilleen!

Dia2Kirjainten selitteet: G= gluteeniton, M= maidoton, K= kananmunaton, V= vegaaninen

Liharuokia:

  • Jauhelihapihvit (G, M, K)
  • Lihapyörykät broilerin maksalla (riisitön, G, M, K) (Huuto tyhjyyteen -blogi)
  • Lihapiirakka (riisitön, G, M, K) (Huuto tyhjyyteen -blogi)
  • Broileripihvit aurinkokuivatulla tomaatilla (G, M, K)
  • Maksalaatikko (G, M, K)
  • Kananugetit (G, M, K)
  • Karjalanpaisti, perunasose ja lanttukuutiot (G, M, K)
  • Kaalilaatikko (G, M, K)
  • Veriletut ja puolukkasurvos (G, M, K)
  • Juuresmureke ja perunasose (G, M, K)
  • Jauhelihakastike ja makaroni (G, M, K)
  • Riisispagetti ja lihapullat (G, M, K)
  • Makkarakeitto (G, M, K)
  • Kanakeitto (G, M, K)
  • Broilerikiusaus (G, M, K)
  • Lohkoperunat ja broilerin jauhelihapihvit (G, M, K)
  • Broilerinkoivet riisi-vihannespedillä (G, M, K)
  • Hodarit (G, M, K)
  • Hampurilaiset (G, M, K)

Kalaruokia:

  • Kalanapit (G, M, K)
  • Kalapuikot (G, M, K)
  • Tomaatiton frutti di mare -pizza (G, M, K)
  • Muikut (G, M, K)
  • Tonnikalatäyte uuniperunoihin ja bageleihin (G, M, K)
  • Helpot tonnikalapihvit (G, M, K)
  • Lohikiusaus (G, M, K)
  • Curry-uunisei (G, M, K)
  • Muikut (G, M, K)
  • Janssonin kiusaus (G, M, K)

Kasvisruokia:

Välipaloja/ aamupaloja:

Herkkuja:

Dia3
Esimerkkiruokaviikko

Liity seuraamaan Asioiden välillä – blogia myös Instagramissa!

Ikimuistoiset ensimmäiset

Aaah, vauvavuosi. Ihanaa leppoisaa varpaiden laskemista ja huumaavaa vauvan tuoksuttelua ❤ Päivät täynnä muistorikkaita hetkiä, joita on kiva sitten kiikkustuolissa lapsenlapsille kertoilla! Paitsi, että niistä ei muista mitään.

Jostain kumman syystä muistot ainakin meidän kahden ensimmäisen allergisen pienokaisen vauvavuodesta ovat hyvin hataria. Ja voi tosiaan olla, että ei tämän kolmannenkaan ensimmäisestä vuodesta kovin selkeitä muistoja jäisi, jos ne pelkän muistelun varaan jätettäisiin! Siksipä on ensi sijaisen tärkeää kirjata niitä juttuja ylös. Kynä sauhuamaan aina kun mahdollista, ota paljon kuvia ja videoita!!! Älä. Laista. Tästä. Se vauvuus ja vauvuusaika on niin ainutlaatuista, että haluat palata siihen uudestaan ja uudestaan myöhemmin. Se vilahtaa silmän räpäyksessä ohi, vaikka se yön pikkutunteina ei siltä tuntuisi. Usko minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaamista muuten puoltaa myös se, että vauvakirjaan tavataan kirjoittaa ylös juurikin ne kivat jutut ja hetket. Jos vaikka vauvavuosi olisikin osoittautunut vanhemmille kaikkea muuta kuin puuteriseksi (öiset heijailumaratonit, väsymys, kaoottisuus, parisuhteen koitinkivet, identiteettikriisit… mitä näitä nyt on), on se vauva iki-ihana ja ainutlaatuinen joka tapauksessa. Ensimmäisen vuoden kehitys on ällistyttävää, iloa täynnä ja ansaitsee tulla raportoiduksi! Vauvakirjan avulla niihin hyviin hetkiin on mahdollista keskittyä ja uppoutua myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Sen avullahan voi oikeastaan muistaa raskaankin vauvavuoden uudestaan niiden hyvien juttujen kautta.

Ja hei! Eiväthän ne ainutlaatuiset ensimmäiset siihen ensimmäiseen vuoteen pääty! Outi Virtasen (Sokru) kirjoittama ja kuvittama Pienen oma kirja – Muistoja ensi vuosistani (Kirjapaja) loistaa juurikin tässä, sillä kirja jatkaa eloaan myös sen maagisen vauvavuoden jälkeen aina kouluikään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaan voi tallentaa muistoja matkustelusta, lapsi voi kirjoittaa tarinoita, lempiasioitaan ja kertoa esimerkiksi taidoistaan. Kirjassa itseäni viehätti sisällöllisesti myös mukavan arkea arvosta ote, kuten kohdassa ”Omia tärkeitä ekoja kertoja”, johon voidaan muistella koska on matkustettu ensimmäisen kerran bussissa, käyty saunassa, uimassa jne. Kirjan kuvitus on lyömättömän ihana, kuten kuvista voi havaita! Olen kovin mieltynyt Outin kuviin ja teoksia löytyy meiltä useammastakin huoneesta (lue lisää täältä).

Pienen oma kirja on kaunis ja pitkään ilostuttava lahja joko omalle lapselle, lapsenlapselle, ystävälle, odottajalle tai kummilapsen perheeseen. Suosittelen lämpimästi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä -blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

(Pienen oma kirja – muistoja ensi vuosista: kirja saatu)

SaveSave

Vauvaperheen luottokamat

Sitä sanotaan, että vauva ei tarvitse ensimmäiseen puoleen vuoteen oikeastaan muuta kuin tissiä, vaippoja ja muutaman vaatteen! Tai en mä tiedä kuka noin sanoo, ei se totta ole ainakaan. Tässä muutamia luottoasioita, jotka olemme itse kokeneet vauvavuoden arkea helpottavina.

Vaavisänky

Koska perheessämme on Juniorin lisäksi kaksi pientä viliskanttia, ihan koko päivää ei voi viettää makuuhuoneessa tai sohvalla pienen aarteen unta tuijotellen, vaan pyykki- ja ruokahuollosta sekä vanhempien sisarusten huomionnista on pidettävä huolta. Siksipä oli ja on kätevää, että vauvalla on mahdollisuus torkkua sekä hengailla sängyssä, jonka saa tarvittaessa rullattua mukanaan. Itse arvostan myös mahdollisuutta käydä vessassa saati suihkussa ilman, että joudun miettimään innostuuko perheen kaksivuotias ottamaan vauvanhoidollisia tehtäviä itselleen vähän liian reippaasti äidin ollessa pois näköpiiristä.. Koska sänky on vuokrattu, se palautetaan näppärästi vuokra-ajan päätyttyä mukana tulleessa pahvilaatikossa, eli Tori- saatikka Facebookkirppisrumbaa ei tarvitse käydä läpi (*WO HOO!!*). Vaavisänky saa meiltä 10/10 käytettävyydessä ja hyödyllisyydessä! Lue lisää täältä: Vaavi.fi

Vaavisänky
Hän nukkuu ja minä se vaan lueskelen Hesaria! (tilanne lavastettu)

Manduca

Manduca on ollut kokemukseni mukaan helppokäyttöinen ja suht ergonominen, kunhan sen saa vaan säädettyä oikein. Vauvan kantaminen mahdollistaa esimerkiksi refluksin vuoksi vain pystyasennossa viihtyvän vauvan kanssa puuhastelun kotona (kaksi vapaata kättä, wohoo!!) sekä liikuskelun julkisilla paikoilla myös ilman rattaita. Tällä kertaa olen luvannut itselleni opettelevani kunnollisen kudotun liinan sitomisen, sillä trikoiset pitkät liinat ovat saaneet aikaisempina vauvavuosina vain hihani palamaan. Vauva on tätä kirjoittaessa 3 kk ja kaunis kankainen liina lepää edelleen kaapissa. MIKSI?? Manduca on vaan liian helppo.

ManducaBabyBjörn -sitteri

THE sitteri. Kallis tosin, joten kannattaa bongailla käytettyjä. Vauvan vähän kasvaessa tämä sittereiden sitteri on hitsin näppärä ja vauvalle mukava paikka hengailla sekä tiirailla perheen touhuja miellyttävän hytkymisen saattelemana. Ainakin meillä juniori on varsin viehättynyt myös vekottimen lelukaaresta, joten kannattaa hommata se samalla.

Sitteri ja pallo
Parhaat hytkyttäjät: pinkki jumppapallo ja BB

Jumppapallo

Kymmenen euron sijoitus, joka pesee meillä hytkyttelytehossaan keinutuolin, heijauksen ynnä kaikki muut vauvan vatsanväänteitä helpottamaan yritetyt viritelmät ja säästää hytkyttelijän kroppaa, kunhan muistaa pitää ryhdin ja korsetin tuen hyvänä. Tai vähintään tuo vaihtelua asuntoa ympäri vauvan kanssa tarpomiseen ja heijaamiseen. Oli kätevä myös synnytyksen alkuvaiheessa kotona supistusten vastaanottamiseen ja tulee käyttöön tämän lisääntymisen runteleman maallisen majan kuntoutuksessa sitten joskus.

Phil & Teds Sport + kantokoppa

Kompaktein tapa saada vauva, taapero/leikki-ikäinen ja leikki-ikäinen liikkeelle! Kuten kirjoittelin taannoin päiviyksessä Hyvät tuplarattaat taaperolla ja leikki-ikäiselle, uudet Phil & Teds Sportit ovat olleet sijoitus mukavuuteen perheessä, jossa lapsilla on pieni ikäero. Kantokopassa vauva on näppärä napata mukaan esimerkiksi neuvolassa ja kopan saa säädettyä hieman kohoasentoon (esimerkiksi refluksoivien pienokaisten vanhemmille tämä on erittäin tervetullut ominaisuus).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Baby-Vac

Törkeän kova vekotin flunssan iskiessä talouteen! Imaisee sitkeänkin tuotoksen lapsen nenästä muutamassa sekunnissa, mutta on silti riittävän hellävarainen, jotta sitä voi käyttää pienelläkin vauvalla. Tätä vempelettä meille suositeltiin aikanaan keskimmäisen vauvuusaikana Lastenklinikalta ja hyväksi sijoitukseksi olemme kokeneet. Käytämme tätä ajoittain myös jo neljävuotiaalla esikoisella, kun sitkeää limaa on niistämällä vaikeaa saada kokonaan pois. Voittaa mennen tullen tyhjennystehossaan ja miellyttävyydessään muuten ihan toimivan räkäimurin Nenä Fridan. Ja molempi parempi – Fridalla kannattaa imuroida nenää päiväsaikaan ja jättää Baby Vacin käyttö esimerkiksi ennen nukkumaan menoa tapahtuviin imurointeihin, jotta nenän limakalvot eivät ärsyynny liiaksi. Mukana menossa myös Physiomerin Baby Mist.  Lue lisää Baby Vacista täältä: Baby-Vac nenäimuri.

Rintapumppu ja kaverit

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vauvan imuote on kireiden jänteiden vuoksi pahasti pielessä, imetys sattuu yhtä paljon kuin synnytyssupistukset, nännisi halkeaa pahasti yöllä etkä tajua sitä ja heräät aamulla vauvan kanssa yltä päältä hurmeessa syötettyäsi bebelle aimo satsin ehtaa verta? No toivottavasti et. Mutta jos tiedät, niin tiedät varmaan myös, että helppokäyttöinen, mutta tehokas rintapumppu tulee tarpeeseen esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa, jossa imettämiskivut ovat sietämättömät ja veri lentää. Tulee myös joskus vapauttamaan minut luennoille yms. vapaalle, kun iskä-mies saa ruokittua jälkikasvua pumpatulla mölöllä, ilman että täysimetyksestä täytyy luopua.

Saadessani Medelan käsikäyttöisen rintapumpun ystävältäni lainaan suhtauduin siihen ensin hieman skeptisesti, sillä aikaisempien lasten kanssa olin käyttänyt satunnaisesti (_puolentoistasadan_) Aventin elektronista rintapumppua – ja vihannut sitä kerta kaikkiaan perin juurin. Koin henkilökohtaisesti kapistuksen ja sen käytön todella ärsyttäväksi. Mietin, että mitenköhän rasittavaa homma mahtaa olla tuolla käsikäyttöisellä vempeleellä. Medelan simppeli pumppu osoittautuikin hurjasti tehokkaammaksi ja helpoksi käyttää! Erittäin positiivinen yllätys ja kätevä vekotin. Hyvä saatavuus ja edullinen hinta lisäävät suositeltavuutta.

Medelalta löytyy myös muita edullisia, mutta tarpeellisia varusteita imetykseen, kuten esimerkiksi Purelan (aivan parasta paitsi nänneihin, myös huulirasvana!) ja maidonkerääjät (toimivat loistavasti myös liivinsuojina, jos nänninpäät ovat pahasti auki).

Aventin desinfiointikupu

Jatkuva hellan kuumentaminen tuttien ja mahdollisten pullojen keittelyn takia on paitsi rasittavaa myös vaarallista. Vanhemmat lapset häröilevät kiehuvan veden äärellä vailla itsesuojeluvaistoa ja itse unohdan kattilan kiehumaan, koska tekijä X (yllättävä muuttuja) plus Y (massiivinen univaje) kertaa Z (lasten lukumäärä) = kohonnut palovammojen sekä asuntopalon riski. Niinpä mikroon laitettava desinfiointikupu on ollut mielestäni suorastaan briljantti ja elämää helpottava keksintö! Kuvulla voi putsata vaivatta useaankin kertaan päivässä tutteja, pumpun ja pullot, joten pulloja ja tutteja ei tarvitse hamstrata mahdotonta määrää, jos käyttötarve on satunnaista tai vaihtelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvi

Kysyin mieheltä mikä hänestä on vauvavuoden tärkein hankinta. ”Kahvi”, oli vastaus. Nii-i. Oispa.

Seuraa Perheestä blogia Facebookissa ja Instagramissa

Kahvi
Hieman tärähtänyt kuva sopii aiheeseen paremmin, kuin hyvin

Hyvät tuplarattaat taaperolle ja leikki-ikäiselle

Yhteistyössä: A-T Lastenturva

Lastenrattaat ja niiden ominaisuudet eivät todellakaan ole mitään pikkujuttuja pikkulapsiperhearjen sujuvuuden kannalta. Jos kärryt eivät toimi ja syystä tai toisesta pännivät, ne tekevät sitä taatusti joka päivä. Jos arjesta saa piirun verran helpompaa, miellyttävämpää ja vaivattomampaa laadukkailla rattailla, se on ehdottomasti sijoitus joka kannattaa!

Kaksivuotiaan Kuopuksemme ja äitinsä näkemyserot matkan suunnasta, tahdista saati autojen alle menemisen mielekkyydestä poikkeavat sen verran jyrkästi, että pieni mies tulee matkustamaan rattaissa vielä hyvän tovin. Myös poikien kerhomatkan ollen melko mittava, on lähes neljävuotiaalla Esikoisellakin ainakin vielä syksyllä hyvä olla mahdollisuus hypätä rattaiden kyytiin rankan metsäkerhoilun jälkeen ja levätä hetki – muuten kotimatka tuppaa eskaloitumaan ajoittain väsymyskiukkuiluun myös hänen osaltaan.

Olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa aikanaan käytettyinä ostetut ja ahkerasti käytetyt tuplavankkurimme alkavat osoittaa luovuttamisen merkkejä, mutta käyttötarve ei niinkään. Vaunuja tarvitsee osaltaan todennäköisesti vuoden vaihteen tienoilla syntyvä uusi pieni perheenjäsen, joten uusien kärryjen hankkiminen alkoi vaikuttaa väistämättömältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATavoitteenamme oli löytää menopelit, joilla matkustaa mukavasti:

  • ensin taapero ja ajoittain leikki-ikäinen
  • sitten vauva ja taapero
  • jälleen taapero ja leikki-ikäinen lasten kasvaessa
  • ja lopulta taapero yksin

Lähtiessämme pohtimaan mitkä rattaat palvelisivat tarvettamme parhaiten ja pisimpään, mietimme pitkään vierekkäin istuttavien ja peräkkäin istuttavien mallien välillä. Toisaalta vierekkäin istuttavien ja isorenkaisten rattaiden käyttömukavuus talvella ja maastossa houkutteli. Vierekkäin istuttavien kärryjen keskeinen heikkous oli kuitenkin niiden heikko muunneltavuus: kun rattaita ei tarvitse enää kuin pesueen nuorin, tulisi jälleen hommata uudet rattaat.

Vertailtuamme eri merkkejä ja malleja huolella, päädyimme Phil & Teds Sport tuplarattaisiin (entinen Navigator V2). Ostopäätökseen vaikuttivat erityisesti rattaiden ketteryys, hyvät maasto-ominaisuudet sekä ennen kaikkea muunneltavuus, eli se että rattaat ovat toimivat myös yhden lapsen käytössä keskimmäisenkin lapsen kasvaessa ratasiästä ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksi Phil & Teds Sport?

  • Mukavat
    • Kääntyvä etupyörä tekee kärryttelystä ketterää
    • Reilun kokoiset ilmakumirenkaat rullaavat kevyesti ja lisäävät käyttömukavuutta talvella ja epätasaisessa maastossa
    • Sisaristuimen saa myös lepoasentoon
  • Kätevät
    • Rattaat menevät pieneen tilaan kasattuna, yhden käden kasaus
    • Turvallinen käsijarrumekanismi ja turvaremmi
  • Monipuoliset & pitkäikäiset
    • Toimivat monenikäisillä lapsilla
    • Kahden tai yhden lapsen käyttöön
    • Lisävarusteena saatavana mm. adapteri turvakaukalolle, vaunukoppa, pehmeä kantokassi, seisomalauta
  • Laadukkaat

Sportit ovat osoittautuneet käytännössä todella hyväksi ja miellyttäväksi hankinnaksi. Isojen ilmarenkaiden ansiosta kahden reippaan kokoisen pojankin työntely käy vaivatta ja matkustaminen on mukavaa epätasaisella alustallakin. Auto-stop käsijarru tekee nopeasta reagoinnista vaivatonta liikenteessä ja rattaat menevät edeltäjiään selkeästi pienempään tilaan, eli ovat paitsi lyhyemmät myös kapeammat.

Kahdenkerroksenpäiväunet_Perheesta_blogi
Päivänokoset kahdessa kerroksessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERALastenvaunuja ja -rattaita kannattaa toki etsiä ja hankkia ensisijaisesti käytettyinä ja säästää paitsi kukkaroa niin myös luontoa, mutta kolikon todella kehnona kääntöpuolena on, että menopelien aikaisemmasta käsittelystä, toimivuudesta tai mahdollisista homeista ei ole ikinä takeita, vaikka tuntematon myyjä niin vakuuttelisi ja ne ostotilanteessa hyvältä vaikuttaisivat. Investoinnin levitessä käsiin, ilman takuita mitään ei ole tehtävissä.

Jos ensimmäisen lapsen kohdalla panostaa laadukkaisiin yhdistelmiin ne kestävät hyvänä useamman lapsenkin käytössä huolella pidettynä ja säännöllisesti huollettuina. Ja jos lapsille kaavailee pientä ikäeroa, on esimerkiksi peräkkäin istuttaviin tuplarattaisiin sijoittaminen jo alkujaan viisasta, sillä ne toimivat hyvin alkuun hyvin myös yhdellä lapsella.

Rattaita valitessa kannattaa siis puntaroida monia tekijöitä. Keskustelupalstoilta saa osvittaa ja käyttökokemuksia rattaiden hyvistä ja huonoista puolista, mutta sieltä löytyy luonnollisesti näkemys puolesta ja vastaan jokaiseen aiheeseen. Ostopäätöstä tehdessä kannattaakin suunnata asiantuntevaan ja ison valikoiman omaavaan lastentarvikeliikkeeseen ja testailla mahdollisimman monia vaihtoehtoja.

Oma suosikkini on Vantaalla sijaitseva A-T Lastenturvan liike, joka on todellinen lastentarvikkeiden keidas. Täällä saa vierähtämään hetken jos toisenkin laadukkaita lastentarvikkeita ja -vaatteita hypistellen. Bonuksena vielä reilun kokoinen lasten leikkipaikka liukumäkineen, joka jaksoi pitää poikien mielenkiintoa yllä ostosten teon ajan. Parasta on kuitenkin, että liikkeestä löytyy asiantuntevia ja aktiivisia myyjiä!

AT_lastenturva_blogi_Perheesta2

AT_lastenturva_blogi_PerheestaSeuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

Niskalenkki kurasta, eli raparallin ABC

Aaah, se hetki kun saat kaksi kulmakarvojaan myöden rapaista lasta kotioven sisäpuolelle ja levitätte vähintään puolet universumin hiekasta, kurasta ja liasta pieneen kaupunkihuoneistoon. Hinnatonta.KuraaKoittakaa siis arvata mistä haaveilen usein! Kuukauden reissusta Balille? Ehei, kun KURAETEISESTÄ. Asiasta, jonka olemassa olo oli itselleni jokseenkin yhdentekevä muutama vuosi sitten. Lieneekö edes kuulunut sanavarastoon. Olisi tuo lomakin ihan kiva, mutta kuraeteisestä repisin riemua kyllä joka päivä! Kurasesonkihan kestää Suomessa vain sen 12 kuukautta.

Kuinka selvitä voittajana tässä välikausina lähes jokapäiväisessä taistelussa rapaa vastaan pienellä eteisellä varustetussa kerrostalokaksiossa?

A. Hyvät kuravaatteet: Kun Esikoinen rämpii metsäkerhosta nivusiaan myöden litimärkänä lumpsahdettuaan metsässä mustaa kuraa sisältäneeseen silmäkkeeseen, niin ei siinä paljon teknisen vaatteen ”kostealla pyyhkiminen” tai edes suihkuttelu aina auta. Esikoisen kerhovaatteet joudutaan pesemään niin usein, että vesipilariarvo on useimmissa vain haalea muisto, etenkin koska suurin osa vaatteista on jo lähtökohtaisesti käytettynä ostettuja. Kuravaatteisiin kannattaa siis panostaa, vaikka käytössä olisikin teknisiä vaatteita, sillä ne on helppo pitää puhtaana, säästävät vaatteita ja pitävät lapsen kutenkin todennäköisemmin kuivana useamman tunnin märällä säällä ulkoilun aikana, kuin parhainkaan tekninen vaate.

Hyvät kuravaatteet ovat:

  • Riittävän isot. Tämä on erityisen tärkeää, kun alle puetaan useita kerroksia tai toppavaatteita. Valitse silloin vähintään käytössä olevaa vaatekokoa isommat kurahaalarit. Usein haalareissa on sivulla napit, joilla voi kaventaa housuja, jos ne jäävät kainaloiden alta reiluksi. Kuka aikuinen haluaisi itse touhuilla pehvasta kiristävissä kurahousuissa, joissa on liian lyhyet lahkeet?? (Ja jos joku haluaa, en halua kuulla enempää..)
  • Ehjät. Muista myös tarkistaa ja korjata kurahaalareiden/ housujen lenkit. Kurahanskoja palaa useat vuodessa näemmä. Merkki kuin merkki tulee tiensä päähän melko nopeasti ja alkaa vuotaa. Kun alla oleva hanska kastuu, kädet ja sitä myöden lapsi palelevat alta aikayksikön. Kurahanskoissa sanoisin kannattavan satsata määrään laadun ohi.
  • Muista pukea alle kosteutta siirtävää ja hengittävää villaa ja muutenkin hengittävät kerrokset, sillä kuravaatteet voivat hiostaa.
  • Lisää rautaisia päiväkotiammattilaisen vinkkejä kuravaatteisiin löydät On elettävä huolella blogin päivityksestä Ihana kamala kura.

Sadevarusteet_perheestaB. Harja: Eliminoi kura mahdollisimman pitkälle jo sen luonnollisessa habitaatissa, eli ulkotiloissa. Löysin muuten vihdoin kaupasta täydellisen aseen tätä tarkoitusta varten: Sinituotteen kombimattoharja. Sopivan kokoinen, tukeva ja jämäkkäharjaksinen harja haalareiden ja rattaiden ravasta putsaamiseen. Harja kulkee rattaissa mukana ja sillä voi putsata kuraiset hunnit helposti ennen kärryihin nostamista tai kotiovella tilanteesta riippuen.

C. Äidin kurahanskat: Tämä voi kuulostaa vähän omituiselta, mutta henkilökohtaisesti yksi kamalimmista piirteistä kuran kanssa taistelussa on sen aiheuttamat tuntemukset käsissä. Tämä on osastoa ”if you know, you know”. Kylmän, karkean ja märän hiekan käsittelyn aiheuttama ärsyketulva lyö synapsini oikosulkuun, eli en kerrassaan voi sietää sitä. Yök, yök, yök. Yksinkertainen ratkaisu – kumihanskat käteen. Jo helpottaa!

D. Kurastoppari: Kannattaa ehdottomasti panostaa laadukkaaseen kuraa keräävään eteisen mattoon. Laadukas kynnysmatto nappaa matkalla hyvän osan kurasta ja estää sen leviämisen ympäri asuntoa. Ei ehkä sisustuslehtikamaa, mutta voi kuinka kätevää! Esimerkiksi Kurastoppari on kotimainen ja laadukas vaihtoehto tähän. Matolle luvataan pitkää käyttöikää, kunhan sitä muistaa huoltaa, eli ravistella ja pestä aika ajoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kurahanskat, -harja, -matto ja -maakarit

E. Ikea kuraeteinen: Tässäpä kuraeteinen, johon meilläkin on varaa! Tämän vinkin sain taannoin entiseltä naapuriltani ja se on totta vieköön mahtava. Idea on esitelty taannoin esimerkiksi Leluteekin blogissa. Yksinkertaisimmillaan tarvitset yhden Ikean sinisen kassin. Kurainen lapsi nostetaan kassiin, johon kuravaatteet kuoritaan. Lapsi kassista ja kassi pesutiloihin odottamaan jatkoselvittelyä. Tämä säästää oikeasti merkittävästi hiekan leviämiseltä ympäri kämppää ja pesuhuonetta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAIkea kuraeteinen 2.0. Jatkoin ”tuotekehittelyä”, sillä pelkkä kassi ei pelastanut vaatteiden jatkokäsittelyn aiheuttamalta hiekkaräjähdykseltä pesuhuoneessa suihkutellessani kuravaatteita puhtaaksi. Ikea kuraeteinen 2.0:an tarvitset kaksi Ikean kassia ja Ikean Grundtal pyyhetelineen.

Homma menee niin, että ensin kurainen lapsi riisutaan kuraisista ulkovaatteista Ikea kassiin kotiovella aivan kuten edellä. Toinen lapsi odottaa ulko-ovella (meillä rappukäytävän rappusilla) omaa vuoroaan, eikä tule kuraisena hillumaan asuntoon. Kun lapset on kuorittu vuorollaan kassiin, kassi viedään pesuhuoneeseen sellaisenaan. Lasten välittömien ulkoilua seuraavien pissa-, jano-, nälkä-, väsymys-, päiväuni- jne. kriisien urakoinnin jälkeen, kun sinulla on aikaa paneutua kuravaatteiden setvimiseen, vaatteet ovat tavallisesti jo ehtineet hieman kuivahtaa. Tämä on hyvä, sillä nyt voit vain ravistella hiekat vaatteista pois siihen Ikean kassiin! Saappaat kannattaa huuhtaista lavuaarin alla, jotta niistä ei kuivuessaan irtoa kuutiollista hiekkaa.

Pyyhi seuraavaksi yksi kerrallaan hiekasta ravistelluista vaatteista kostealla froteella loppu lika pois ja nosta nyt ne kuivumaan toiseen kassiin pystytetylle pyyhetelineelle. (Muista myös kääntää kurarukkaset toisin päin, muuten ne tapaavat homehtua ärhäkästi kosteuden jäädessä muhimaan hanskaan.) Jos ”kuraeteistä” tulee tarve pienissä tiloissa siirrellä päivän mittaan, esimerkiksi suihkusta peseytymisen tieltä, se käy kassin avulla näppärästi eivätkä vaatteet varistele loppuja hiekkojaan ympäriinsä. Tällä menettelyllä telineellä odottaa aamulla (riittävän) puhdas ja kuiva kuravaatesetti lasten päälle puettavaksi! Mikä parasta, tämä kuraeteinen ei vie käytännössä yhtään tilaa silloin, kun se ei ole käytössä, sillä pyyheteline ja pussit menevät hyvin pieneen kasaan.

F. Varsi-imuri: Kurataistelun tauottua on aika kaivaa esiin kontrollifriikin rakas ystävä: varsi-imuri. Tällä on vaivatonta ja nopeaa imaista murkulat ja hiekat eteisestä ja pesuhuoneesta ennen kuin ne kulkevat ympäri asuntoa. Paras_sijoitus_ikinä, kunhan et pihistele tehoissa hankintaa tehdessäsi!

Kura taisteluni blogi Perheesta

Seuraa Perheestä blogia myös Facebookissa ja Instagramissa!

Vatsatauti: Selviytymisopas

Vatsatauti on viheliäinen rupeama, joka iskee tavallisesti kevättalvella. Oikein tuottoisana vuonna arpa saattaa osua myös syksyllä. Kuinka vatsataudin tuloon voi sitten valmistautua? Ei tietenkään mitenkään niin, että siitä olisi oikeasti hyötyä. Kontrollifriikin mieltä kuitenkin rauhottaa pelkästään ajatus siitä, että yrittää edes valmistautua! Siispä kaappiimme hommattiin perustarpeet tätä sessiota varten siltä varalta, että molemmat vanhemmista kaatuisivat pönttöä halaamaan samassa erässä.

Kaapeista on hyvä löytyä vatsataudin varalta ainakin:

  • Tuoremehua
  • Sipsejä/ suolatikkuja
  • Pakastemustikoita
  • Puurohiutaleita, mehukeittoa
  • Ripulijuomajauhetta ja Precosaa (tai muuta boulardii-valmistetta)
  • Valkopippureita? (No ei se ota jos ei annakaan!)
  • Jätesäkkejä
  • Kertakäyttöisiä kumihanskoja
  • Rutkasti talouspaperia
  • Iso pino harsoja ja pyyhkeitä
  • Ämpäreitä vähintään yhtä monta kuin on asukkaita. Mielellään myös muutama likaantuneiden harsojen jne. säilyttämiseen. Taaperon syöksy-yrjö yllättää joka kerta, mutta ainakin sen ämpärin kanssa siivoaminen on helpompaa
  • Yleispesuainetta
  • Kloriittia (yök, mutta ainoa joka oikeasti toimii noroon)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun tilanne on päällä:

  • Kääri matot pois. KAIKKI matot. Tai ainakin ne matot, joita et halua pestä tai heittää pois.
  • Kerää pehmolelut, pinnoittamattomat puulelut ja ylipäänsä vaikeasti puhdistettavat ja vaalittavat lelut pois.
  • Vuoraa sängyt jätesäkeillä:
    • Pinnasängyn kokoisen patjan saa muuten kätevästi peittoon vetämällä siihen kaksi pienempää 120 litran jätesäkkiä.
    • Sohva on sängyn ohella keskeistä vaaravyöhykettä ja hankala putsattava, joten siihen kannattaa yrittää laittaa eristettä myös, isommat jätesäkit toimivat tähän hyvin. Päälle lakana tai pyyhkeitä.
    • Sujauta tyynyt myös jätesäkkiin ja laita päälle tyynyliina tavalliseen tapaan.
  • Peitä lasten sängyt lakanoiden sijasta pyyhkeellä, jonka näppärästi vaihdat uuteen sen likaantuessa. Pyyhkeen läpi mahdolisesti imeytyneen oksun saa jätesäkin pinnalta helposti pyyhkäistyä. Jotkut vannovat pyyhkeiden kerrostamisen nimeen, mutta itse koen siinä likaantuvan monta kerrosta samalla, joten olemme nähneet parhaaksi laittaa pyyhkeen yksi kerrallaan lapsen alle.
  • Harso lapsen pään alla on miellyttävämpi kuin froteinen pyyhe.
  • Unohda kestovaipat.
  • Pue sairastaville ne mukavimmat ja kulahtaneimmat, kuuman pesun kestävät vaatteet (perus colleget kestävät yllättävän hyvin 90°C, mutta en toki lupaa mitään :D). Iso kaula-aukko plussaa. Pue saman sävyisiä vaatteita, jotta voi pyörittää koneellisia pyykkiä lajittelematta.
  • Unohda Jaffa: Vaikka vatsataudissa tavallisesti on ollut tapana tarjoilla Jaffaa tai muuta limsaa, tämä ei välttämättä ole paras idea. Hiilihapot saattavat ärsyttää vatsaa entisestään ja limsan korkea sokeripitoisuus voi käsittääkseni provosoida ripulia entisestään. Toisaalta, mikä vain neste mikä menee alas (ja tulee ylös) on akuutissa vaiheessa hyvä. Toipuvaa vatsaa ei kannata ärsyttää hiilihapoilla, vaan helliä mahdollisimman lempeillä asioilla, kuten puurolla ja marjakeitolla.
  • Tarjoa lapselle 50/50 laimennettua mehua pienissä erissä. Ja NYT tarkkana sen ämpärin kanssa: alkuvaiheessa nesteet tapaavat tulla paluupostissa 100% todennäköisyydellä ja suht välittömästi. Yleensä sillä hetkellä kun vilkaiset toiseen suuntaan.
  • Sipsit maistuvat heikommallakin voinnilla ja niillä saa suolatilannetta tasoitettua, vaikka ei paljoa saisikaan alas.
  • Varaa helposti lämmitettävää (ei haisevaa!!) ruokaa heille, ketkä ovat jo selvinneet tai vasta odottavat vuoroaan. Esim. pakasteita ja purkkiruokaa.
  • Unileluja on hyvä olla olemassa kaksi identtistä, jotta lelun likaantuessa lapselta ei tarvitse riistää turvaa tuovaa lelua olon ollessa karseimmillaan. Leluja kannattaa vaihdella ja pestä tasaisesti muulloinkin, niin ne kuluvat samassa tahdissa.
  • Tilaa Netflix. DVD:t ovat nopeasti katsottu läpi, kun useamman päivän kotijumitus iskee päälle ja huoltoyksikön vointi ei salli mitään askarteluspektaakkelien järjestämisiä.

Koska ripulipotilas lääkäriin?

  • Ripuloiva lapsi on alle puolivuotias.
  • Ripuli tai oksentelu on yhtämittaista.
  • Kotihoito ei onnistu (lapsi ei juo tai oksentaa kaiken)
  • Ulosteessa on verta.
  • Lapsi väsähtää.
  • Ripulointi jatkuu yli 3 vuorokautta.
  • Punnituksen perusteella paino laskee.
  • Ripuliin liittyy korkea kuume (yli 39 C°).
  • Ripulitartunta on saatu etelänmatkalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuinka välttää tartunta?

  • Ei mitenkään, ainakaan samassa taloudessa. Tai no hyvällä käsihygienialla voi tietysti yrittää. Olen kuullut että pelkästään tuoreen oksennuksen ohi kulkeminen voi riittää tartuttamaan viruksen pöllytessä ilmassa, joten voi melko huoletta nostaa kädet pystyyn tartunnan suhteen, kun se samaan osoitteeseen iskeytyy. Se tulee, jos on tullakseen. Vaikka kaikki perheestä altistuvat, eivät kaikki välttämättä sairastu.
  • Kotona tartunta-altistusta on siis huono välttää, mutta ainahan sitä voi yrittää suojaamalla kasvot oksennusta siivotessasi. Käytä kertakäyttöhanskoja ja siivoa talouspaperilla, jonka suljet roskapussiin lopuksi. Oksennustahra kannattaa pestä ensin yleispuhdistusaineella, jonka jälkeen klooriliuoksella. Jos et saa tahriintuneita tekstiilejä välittömästi pesuun, huuhtele ja laita ne jätesäkkiin odottamaan mahdollisimman pikaista pesua. Ja pese niitä käsiä vimmatusti.
  • Jotkut vannovat valkopippurien nimeen vatsatautia ehkäisevänä kotikonstina. Ohjeistuksena on nauttia kerralla 10 kokonaista valkopippuria veden kanssa (tyhjään vatsaan?) altistuksen ilmettyä. Tämän olisi ilmeisesti tarkoitus lisätä mahalaukun liman eritystä ja ehkäistä tartuntaa. Itse en usko tähän, mutta juuri nyt puoliso popsii valkopippureita ja toimii koeihmisenä massiivisen altistuksen kanssa. Jos hän välttyy tartunnalta, saatan korjata skeptistä näkemystäni.
  • Voi olla hyvä idea välttää vierailuja kodissa, jossa vatsatauti on vieraillut edeltävän  kahden aikana.

Norovirus voi säilyä infektoimiskykyisenä huoneenlämmössä esimerkiksi oksennuksen tahraamassa matossa jopa 12 vuorokautta.

(Toimenpideohjelma norovirus-tartuntojen ehkäisemiseksi)

Jälkipyykki

  • Muista, että norovirus on todella tehokas ja sitkeä kehveli. Se tartuttaa pinnoilla useita päiviä (viikkoja?) ja väijyy suolistossa vielä pitkään oireiden helpottumisen jälkeen. Jo pieni määrä virusta riittää aikaansaamaan sairastumisen.
  • Ethän laita vahinkoa kiertämään: Lapset tulee pitää kotona vähintään KAKSI OIREETONTA PÄIVÄÄ, ennen hoitoon tai harrastuksiin viemistä. Tartuttavuus tosin saattaa jatkua ilmeisesti tätäkin pidempään.
  • Pese pyykit pitkällä ohjelmalla vähintään 60°C, lakanat ja pyyhkeet 90°C.
  • Pintoja siivotessa on hyvä muistaa, että etanolilla läträäminen ei tässä auta: noroviruksen rakenne ei ilmeisesti alkoholista juurikaan kärsi, vaan kloorin on todettu olevan tehokkain viruksen tuhoaja pitkän kuumennuksen ohella.
  • Kunnollinen saippuapesu on lähtökohtaisesti paras tapa häätää taudinaiheuttajaa käsistä. Käsiä pestessä viruksia poistaa mekaaninen hankaus saippuan kanssa, ei saippua itsessään, eli kannattaa pistää hieman ajatusta siihen pesu- ja kuivaushommaan. Sormenpäiden huolimaton kastaminen veteen ei ole käsipesu. Käsidesillä voi tehostaa puhdistusta.
  • Tasoittele järkähtänyttä vatsaa akuutissa vaiheessa boulardiilla ja jälkihoitona vahvoilla maitohappobakteereilla (farmaseutin tai lääkärin ohjeiden mukaan).
  • Onnittele itseäsi siitä, että nyt ainakin omaat hetkeksi vastustuskyvyn yhdelle vatsatautivirukselle. Ehkä.
C’est la vie! Kyllä siitäkin selviää ja nopeasti se tapaa mennä ohi.
Lue lisää:

 

Taitoja kartuttamassa – Mun Viikko Ekstra

Kirjoitin taannoin Ajantaju-postauksessani Mun Päivä ja Mun Viikko magneettien käyttökelpoisuudesta ajan hahmottamisen opettelussa pienten lasten kanssa.

Suomessa suunnitellut Kokokidin Mun Päivä -magneetit sisältävät 20 kuvaa päivittäisistä rutiineista: peseytymistä, syömistä, leikkiä ja lepoa. Kun tapahtumia aletaan lapsen kanssa miettimään muutenkin kuin käsillä olevan päivän tasolla, Mun Viikko – magneeteilla (viikonpäivät + 18 kuvamagneettia) on hauskaa ja yksinkertaista visualisoida viikko-ohjelma niin, että lapsellakin on mahdollisuus osallistua ohjelman laatimiseen ja hahmottaa viikon tapahtumia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kysellessäni kuva-avusteiseen kommunikaatioon perehtyneeltä puheterapeuttiystävältäni näkemyksiä kyseisten magneettien käytöstä, hän totesi viikko- ja päiväohjelmien laatimisen yhdessä lasten kanssa lisäävän lapsen tunnetta ennakoitavuudesta ja helpottavan ajan hahmottamista, mutta myös edistävän kielellistä kehitystä tukiessaan kertomisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi Esikoisen kohdalla kertomisen harjoittelu on ajankohtaista hänen helposti kuitatessa kysymykset päivän tapahtumista vastauksella ”en muista”. Päiväohjelman ollessa nähtävillä hänen on helpompi muistutella mieleen päivän tapahtumia ja opetella kertomaan niistä. Kuopus puolestaan harjoittelee sanoja parhaillaan kiinnostavien magneettien avulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOn hyvä muistaa, että niin puuduttavalta kuin arkiset rutiinit voivat joskus tuntua, niiden toimiviksi saamiseen kannattaa panostaa, sillä ne luovat lapselle turvallisuuden tunnetta ja helpottavat arkea.

Tämä mielessäni tykyttäen ”hyödynsin” muuten Esikoisen synnyttyä rutiinien luomisen vaikeuteen tuskastuneena keskelle asuntoamme ripustamaani valkotaulua, johon olin piiruntarkasti määritellyt milloin minkäkin toimenpiteen tulisi tapahtua. En sitten koskaan oikein tuntunut pysyvän aikataulussa, koska vatsavaivainen pienokainen ei noudattanut kelloa (YLLÄTYS) tai oikeastaan edes vuorokauden aikoja ja ainoastaan stressaannuin kivitalon verran lisää. Äly hoi, järki älä jätä, oli isoäidilläni tapana sanoa. Mun päivä-magneettien avulla olisi voinut laittaa itsellekin vaivattomalla ja paineettomammalla tavalla nähtäväksi mitä ja missä järjestyksessä päivän aikana tapahtuu noin suunnilleen.

Nyt kahden taaperon taloudessa päivärytmit menevät jo miellyttävästi yksiin ja rutiinit rullaavat. Luojan kiitos. Nykyään käytämme Mun viikko -magneetteja visualisoidessamme viikon aikana tapahtuvia menoja, kuten kerhoa, muskaria, kyläilyreissuja ja leikkitreffejä.

Isompia Mun Päivä – magneetteja käyteään Kuopuksen kanssa esimerkiksi niin, että hän saa valita ennalta valikoiduista toiminnoista mitä toivoo päivän aikana tehtävän ja liittää sen viikko-ohjelmaan käsillä olevan päivän kohdalle. Päivän suunnittelu myös ulkoiluineen, pesuineen ja pukemisineen kuitenkin selvästi kiinnostaa ja rauhoittaakin lapsia, joten taidamme palata myös yksityiskohtaisempaan päivärutiinien hahmotteluun aamuisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Isot magneetit ovat pienille sormille helppoja käsitellä

Saimme vastikään testiimme Mun Viikko Ekstra – lisäkuvat, jotka laajentavat toimintojen valikoimaa ja tekevät viikko-ohjelman laatimisesta entistä monipuolisempaa. Meille sopivia lisäkuvia olivat erityisesti kirjasto, leikkipuisto, leivonnaisella herkuttelu, erilaiset lisäkuvat ihmisistä (Mummi sai nuorekkaamman kuvan itselleen :D) ja (kirpputori)shoppailu magneetit.

Myös kahvilakäynti ja museo olivat kivoja lisiä tuoden intoa itsellekin lähteä näihinkin paikkoihin enemmän lasten kanssa vaikka kahden. Erityisen tervetulleena ominaisuutena juuri nyt pidän kuitenkin ekstramagneettien kannustustähtiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Magneetteja käytössä

Pienellä ihmisellä on paljon opeteltavaa, mutta ihan kaiken opetteleminen ei aina ole niin kivaa. Esimerkiksi itsenäinen pukeminen ei kiinnostele Esikoistamme juurikaan maanittelusta huolimatta. Varmaankin useimmat pienten (ainakin uhmaikäisten) ihmisten kanssa elävät tietävät, että jos päivittäiseen ohjelmaan moneen kertaan toteutettavasta toiminnosta kuten pukemisesta tulee tahtojen mittelyn tanner, tuo se päivään tarpeetonta lisästressiä, vääntämistä ja negatiivista ilmapiiriä. Itse saan jo tympivän fiiliksen pelkästään uloslähtemisen ajattelusta, koska sitä ennen tulee käydä tavallisesti järkyttävä pukemisvääntö. Suunnitelmallinen keino taitojen harjoittelun onnistumisten havainnollistamiseen on siis tervetullutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMuksuopin ratkaisukeskeinen näkökulma edellä mainittuihin tilanteisiin on tehdä ongelmista harjoiteltavia taitoja. Niinpä pukemisen kiukkua herättävästä pakollisuudesta voikin tehdä viikko-ohjelmaan hetken, joka antaa mahdollisuuden kannustaa ja kehua lasta hänen yrittäessään ja onnistuessaan.

Tärkeintä on muuttaa oma asenteensa pukeutumistilanteeseen. Taito ja sen harjoittelu täytyy myös tietysti muistaa pilkkoa lapsen valmiuksia vastaavalle tasolle, jotta onnistuminen varsinkin harjoittelun alussa on riittävän helppoa. Kyse voi olla esimerkiksi haalarin lahkeiden pukemisesta tai pipon vetämisestä päähän. Tärkeintä on kannustaa ja iloita yrittämisestä sekä tietysti lopulta uuden taidon tai sen osan oppimisesta.

Kannustustähdet ovat oivallinen tapa sitoa uuden taidon harjoittelu viikko-ohjelmaan ja tehdä viikon varrella kertyneet onnistumiset näkyviksi. Illalla voidaan vielä päiväohjelman äärellä kertailla paitsi päivän tapahtumia, myös harjoiteltavaa taitoa: ”Kylläpä puit tänään hienosti ihan itse! Muistatko?”.

Viikko-ohjelmasta lapsen on mahdollista seurata itsekin kuinka tähdet viikon edetessä lisääntyvät ja kun kaikki tähdet on saavutettu voidaan hyvin sujunutta taidon harjoittelua juhlistaa pienesti viikon päätteeksi ennalta sovitulla tavalla. Itsestähuolehtimisen toimintojen ja taitojen harjoittelussa Mun Päivä magneetit tulevatkin jälleen ajankohtaisiksi isommillekin lapsille tarjotessaan mahdollisuuden liittää opeteltavia taitoja viikko-ohjelmaan. Jos vaikka harjoiteltava taito liittyy aamutoimiin, voi päivän kohdalle lisätä niitä toimintoja kuvaavat magneetit, joiden harjoittelussa tarvitaan ekstramotivaatiota ja kiinnittää niiden viereen yhdessä kannustustähti lapsen onnistuessa tai opetellessaan onnistuneesti taitoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viikon pukeutumisonnistumisten päätteeksi luvassa on luistelua

Erinomaisen monikäyttöisiä tuotteita siis paitsi lasten niin oman arjen iloksi! Itse kaipaisin vielä mahdollisesti kuvattomia magneetteja, joihin voisi tussata oman symbolin tai kuvan sekä toimivaa säilytysratkaisua magneeteille. Myös suomalaisittain keskeistä toimintoa, eli saunomista kuvaavan magneetin puutuminen hämmästytti. Toki peseytymiskuvia löytyy Mun Päivä – magneeteista useampi, mutta saunavuorolle olisi mukavaa pyhittää oma kuvansa. Mun Päivä magneetit ovat myös melko isoja kooltaan, joten yksityiskohtaisen päivärutiinin laatiminen vaati melkoisesti tilaa jääkaapin ovesta, mutta kuvat ovat miellyttävän näköisiä ja isoina pienenkin lapsen helposti käsiteltävissä ja katseltavissa. Erityisesti Kuopus viihtyy magneetteja kiinnitellen hetken jos toisenkin jääkaapin äärellä. Suunnitelmissa on, että lapset saisivat leikkitilaansa oman  magneettitaulun viikko- ja päiväohjelmien laatimista ja magneeteilla leikkimistä varten.

Mun Päivä, Mun Viikko ja Mun Viikko Ekstra magneettisettejä ja muita ihanuuksia voit tilata Kokokidin verkkokaupasta.

 

Mun Viikko Ekstra saatu blogin kautta

 

 

Ajantaju

Miltä aika tuntuu? Kesällä sain käydä kiinnostavan keskustelun ystäväni kanssa hänen hyvin voimakkaasta suuntavaistostaan ja kokemuksellisesti merkittävästä tarpeestaan hahmottaa oma fyysinen sijaintinsa aina mielessään ikään kuin kartalla suhteessa tiettyihin kiintopisteisiin. Uskoisinpa, että tässä on jotain samaa kuin ajantajussa ja tarpeessa hahmottaa missä kellon ajassa milloinkin mennään, vaikka tiedolla ei juuri silloin olisi relevanttia merkitystä.

ajantaju2

Toimintaterapiassa aikaan ja paikkaan orientoitumisesta puhutaan usein mielenterveyden ja erilaisten neurologisten tilojen yhteydessä. Ajantajun tavoitteellista ja hetkellistä menettämistä edustaa kunnon flow-tilaan pääseminen tai esimerkiksi meditaatio. Hetkellinen ja tarkoituksellinen ajantajun menettäminen on siis miellyttävä ja täysin eri asia kuin esimerkiksi sairauden aiheuttama häiriö orientaatiossa, jonka täytyy olla kokemuksena usein hyvin ahdistava. Käykö teille esimerkiksi joskus niin, että heräätte hyvin syvästä unesta johonkin ulkoiseen tekijään, ettekä meinaa millään saada kiinni siitä missä, miksi ja miten teidän pitäisi olla? Kamala tunne.

ajantaju

Ajatus ajasta heräsi taas kun kelloja siirrettiin talviaikaan. Pelkäämme aina aamuvirkkujen lapsiemme rytmien sotkeentuvan niin, että lopulta päädymme heräämään neljältä aamuyöllä, mutta ihmeen kaupalla rytmit yleensä ovat tasoittuneet hyvin nopeasti perinteiseen kello viiden-kuuden aikoihin ylös rytmiin. Mystistä on kuitenkin, että vaikka laittaisimme lapset nukkumaan seitsemältä tai kymmeneltä illalla, he punkevat ylös kukonlaulun aikaan. Miksi?

Terveyskirjaston artikkelissa Vuorokausirytmi ja unen säätely todetaan, että vuorokauden ajan hahmottamisessa osansa on sisäisellä hermostollisesti säädellyllä systeemillä (sirkadiaaninen järjestelmä) ja homeostaattisella säätelyllä:

 Jotta keskuskellon toiminta olisi täsmällistä, on sen saatava säännöllisesti aikamerkki. Luonto tarjoaa monenlaisia signaaleja, joita sisäinen kello voi tarvitessaan käyttää käyntinsä tahdistamiseen. Aikamerkit voivat tulla myös kehon sisältä. Ulkoisista tahdistajista voimakkain on valon ja pimeän vaihtelu. Päivän ja yön vuorottelu on ihmiselle luontevasti voimakas aikamerkki, jonka perusteella kehon keskuskello voi päivittäin tahdistaa toimintansa. Muita aikamerkkejä sisäiselle keskuskellolle ovat muun muassa yksilön tietoisuus ajasta, säännölliset aterioinnit sekä rutiininomaiset heräämis- ja nukkumaanmenoajat aamulla ja illalla.

Tämä selittää sen, miksi pienenkin vauvan kohdalla toistuvat rutiinit ovat tärkeitä. Ne tuovat paitsi ennakoinnin tunnetta myös antavan lapsen ”keskuskellolle” vihjeen siitä, milloin lapsen on (olisi) aika nukahtaa. Lapsen kyky hahmottaa ajan käsitettä abstraktisti alkaa kehittyä kunnolla ilmeisesti vasta kouluiässä. Miten lapsi tätä ennen hahmottaa aikaa? Pieni lapsihan elää täysin ja täysillä hetkessä. Tulevaisuudessa odottavat asiat täytyy konkretisoida, jotta lapsi kykenee hahmottamaan mistä on kysymys. ”Mummi tulee, kun olet nukkunut kaksi yötä.”

Apuna ajan hahmottamisen opettelussa, rutiineiden ylläpitämisessä ja tulevista asioista puhumisessa voi muuten käyttää esimerkiksi mainioita Mun viikko ja Mun päivä – magneetteja. Meillä Mun päivä – magneetteja on käytetty esikoisen kanssa ja nykyään kaavailtu käytettävän niin, että viikkorutiini on laitettu esikoisen aktiviteetteja ajatellen ja päivän aktiviteetit valitaan kuopuksen kanssa isommista Mun päivä – magneeteista lähinnä keskittyen rutiinien sijaan päiväkohtaisesti kivaan tekemiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten vaikeaa tämän totaalisen hetkessä eläjän sielunmaisema onkaan muistaa, kun aikataulu painaa päälle ja pieni tutkimusmatkailija ihastelee hienoja keppejä/ lehtiä/ roskia/ lätäköitä/ lunta/ kiviä/ lintuja, bongailee hyviä kiipeilypaikkoja ja ei vain yksikertaisesti kykene liikkumaan paikasta A paikkaan B, sillä elämä on aivan liian mielenkiintoista ja tutkittavaa riittää.

Kun siinä tuskissaan alkaa vaikeroimaan ja äyskimään, että nyt kuhniminen seis me myöhästymme, mitä se oikeastaan tarkoittaa lapselle? Ja viedäänpä ajatusta hieman pidemmälle: missä me oikeastaan olemme, kun olemme myöhässä?

perheesta_kuvitus2

Noin vuosi sitten Helsingin Sanomien tiedeosiossa oli ajasta Marcus Chown artikkeli, joka teki fysiikasta mitään ymmärtämättömäänkin ihmiseen vaikutuksen mielenkiintoisuudellaan. Artikkelissa todetaan, että ai­ka ei ole si­tä, mi­tä me ku­vit­te­lem­me sen ole­van, se ei liiku eteenpäin tai taaksepäin, mutta on valon nopeuden vuoksi sidoksissa välimatkaan:

And­ro­me­da-ga­lak­si, etäi­sin pal­jain sil­min näh­tä­vis­sä ole­va koh­de, nä­kyy sel­lai­se­na kuin se oli esi-isiem­me pys­ty­ih­mis­ten us­kal­tau­tues­sa en­si ker­ran Af­ri­kan sa­van­neil­le 2,5 mil­joo­naa vuot­ta sit­ten.

It­se asias­sa me eläm­me maail­man­kaik­keu­des­sa, jos­sa on nel­jä ai­ka-ava­ruu­den ulot­tu­vuut­ta. Ku­kin ai­ka-ava­ruu­den nel­jäs­tä ulot­tu­vuu­des­ta on luon­teel­taan ava­ruu­del­li­nen. Se tar­koit­taa, et­tä ai­ka-ava­ruus on kar­tan luon­tei­nen, to­ki ne­li­ulot­tei­sen kar­tan, mut­ta kar­tan kui­ten­kin. Ja ai­van ku­ten New York, Los An­ge­les ja Grand Ca­nyon ovat si­jain­ti­paik­ko­ja maa­pal­lon kar­tal­la, ovat al­ku­rä­jäh­dys, Maan syn­ty ja maail­man­kaik­keu­den lop­pu­mi­nen paik­ko­ja ai­ka-ava­ruu­den ne­li­ulot­tei­sel­la kar­tal­la.

Sa­maan jouk­koon kuu­lu­vat kaik­ki elä­mä­si ta­pah­tu­mat. Tä­mä tar­koit­taa Ein­stei­nin mu­kaan si­tä, et­tä men­nyt, ny­ky­het­ki ja tu­le­va ovat kaik­ki ole­mas­sa sa­ma­nai­kai­ses­ti.

Huh. En varmasti ymmärrä tätä aikaulottuvuusasiaa sinne päinkään, mutta koen tuon viimeisen lauseen hirvittävän lohdullisena ajatuksena. Kaikki olemiseni kokonaisuudesta on nyt, menneisyydessä ja tulevaisuudessa. On jotenkin kovin rauhoittava ajatus, että tuleva, menevä ja oleva ovat saman todellisuuden eri kerroksia.

Mitäpä siis, jos lopettaisin kiirehtimisen ei mihinkään ja varaisin esimerkiksi siirtymisiin enemmän aikaa kohdata pienen ihmisen ihmeitä. Kaikki on tässä.

dsc_0440